kuulumisia

Blogi: Kuulkaas, olen päättänyt ryhtyä kynsiblogiksi. Tai en minä sitä päättänyt, bloggaajani ei nimittäin vain osaa kirjoittaa mistään muusta kuin kynsistä, kynsilakoista, kynsienlakkaamisesta ja kynsistä! Ainiin, ja siitä häshtäg labelcow no mikä nyt Finnishablelabelwnb-haaste onkaan, sitä puskee joka tuutista. Eikö tässä blogisfäärisessä maailmankaikkeudessa ole mitään muita aiheita kuin nuo keratiiniläpyskät sormienpäissä, joita ei todellakaan ole edes tarkoitettu minkään lumihiutale"taideteoksen" maalitauluksi? Vanhoina hyvinä aikoina sentään joskus sain esitellä kuvia laitetuista naamataulusta, huulipunista ja sen sellaisista. Mutta ei. Vain kynsiä. Eíkö tuo bloggaaja ole tajunnut, että osa lukijoista on ottanut hatkat sen takia, että blogi ei ole entisensä?!

Bloggaaja: Hyvä blogini, pahoitteluni. Bloggaajasi on hieman tuuliajolla uuden työpaikkansa kanssa ja valitettavasti vähintään kolmena iltana viikossa minulla on jokin yleensä semipakollinen homma tai sosiaalisen elämän elvytysharjoite, joten kaikkia työpäivän jälkeisiä hetkiä en yksinkertaisesti voi kanssasi viettää. Joskus näitä harha-askelia kutsutaan elämäksi. Mutta älä huoli, en hylkää sinua minnekään, koska nautin luoda kanssasi tätä harrastusta ja aina kun minulla liikenee pieni hetki itselleni, käytän sen mielelläni blogin parissa.

Siihen taas on monta syytä, miksi kynsiaihe on vallannut blogin. Kauneusbloggaajan titteli tässä kohtaa on vähän harhaanjohtava, sillä en yksinkertaisesti meikkaa mitenkään kiinnostavasti arjessa ja jos joskus olen vähän tyytyväisempi meikkiin tai hiuksiin, ei ole luonnonvaloa tai aikaa kuvata laittautumisia. Ja toisaalta olen tähän järjestelyyn salaisen tyytyväinen: Olen The Finnishable Nail Polish Challenge -haasteen myötä oppinut paljon erilaisista koristelutekniikoista ja kokenut onnistumisenelämyksiä, käyttänyt huomattavasti enemmän noin 100 lakan kokoelmaani ja saanut luoda ihan itse, ikäänkuin taideharrastuksena, niitä lumihiutalekynsiä ja kaikkea muuta visuaalisia luomistarpeitani purkavia lakkasotkuja.

Olen kiireisenä ja stressaantuneena tosi huono hankkimaan uusia kosmetiikkatuotteita, ellei ole aivan pakko, siksi myöskään niistä ei ole mitään kirjoitettavaa. Tämä on toki myös taloudellinen valinta. Yhden ihanan bloggaajahenkisen kosmetiikkaöveri-ihanuuden sain kuitenkin yksi päivä mieheltäni potiessani sairaslomalla sitkeää virusta. Siitä tietenkin täytyy blogissakin raportoida (kuvassa yläoikealla).

Mitä tulee lukijoiden vähenemiseen, se on harmillista, mutta ymmärrettävää. Kenenkään ei ole pakko lukea toisten blogeja ja blogin lukemisen lopettamiseen on varmasti monta syytä. Mutta onni onnettomuudessa olen saanut myös uusia lukijoita ja itseasiassa niin Bloggerin (Google käyttäjäraadin) kuin Instagrammin seuraajakunta on pikkuhiljaa kasvanut ja siitä olen hurjan iloinen. Itseasiassa tänään meillä on Bloggerissa pyöreät 350 lukijaa ja se tuntuu aivan upealta! Instagrammin kautta taas seurataan paljon myös ulkomailta.

Olen myös huomannut, että nautin elämästä raportoimatta sen kummemmin uusia sisustushankintoja, talvikenkäostoksia tai kampaajakäyntejä, koska en koe niiden aina olevan blogini uutiskynnyksen arvoisia. Joskus värjään vain tyven ja kokonaisilme on freesautunut, mutta ei mitenkään kiinnostava uutinen lukijoille. Joskus hankin joulusisisustusroippeeni H&M Homesta ja Ikeasta, eikä siinä ole mitään ihmeellistä ja idearikasta. Ja tavallaan on turvallista rajata blogi vain kynsikuviin ja aiheeseen liittyviin merkintöihin. Tässä hetkessä olen hyvin tyytyväinen, kiitollinen ja innoissani sekä blogista, että sen ulkopuolisesta elämästäni.

Blogi: Jaahas. Noh, ehkä tuossa on jotain järkeä. Ehkä me tällä pärjätään ja odottelemme sitä hetkeä, kun töissä ja muussa elämässä on vähemmän kiireistä. Mutta saat kyllä jonkun arvonnan pistää pystyyn lähitulevaisuudessa, onhan nuo lukijaluvut nyt sen verran kiitettävää settiä tällä bloggaamisella!

Bloggaaja: Tehdään näin. Ja suurkiitos teille lukijat :)