kivat kiireet

Sumuinen herätys Ruoholahden yllä. Maitokahvi aamulla on parhautta. Yllättäen Helsingin reissusta ei montaa räpsyä pakollisten lisäksi päätynyt kameran muistikortille. Tämäkin viikko on ollut ja tulee olemaan loppuunkin asti hurjan kiireinen. Siksi mitään major-postauksia ei tähän väliin voi postata.

Se, mikä on koko viikon vienyt aikaa, on aivan täpinöissämme ja riemunsekaisin fiiliksin järjestämämme teini-ikäisille suunnattu LIFE-tapahtuma, jossa sanomaa viedään mm. hiphopmusiikin ja tanssin voimin. Itse sain kunnian luoda tapahtumalle graafisen ilmeen, kertoa omasta elämästäni todistusvideolla ja tietenkin olla mukana rakentamasssa illan settiä kasaan perjantaina.

Vaikka kauneushömppäilyt aina välillä saavat laajemmin huomioni, kyllä koen olevani täysin elementissäni ja oikealla paikalla hengellisessä työssä. Hienoahan tässä varhaisnuorten kanssa tekemisessä on, että ei tarvitse (oikeastaan ei voi) alistua hengellisen työn stereotypioihin, vaan saa toimia aina ajanmukaisin keinoin. Tällä kertaa kilosanomaa jaetaan tähän tyyliin:

vuosi 2012 kuvina

Vuoden 2012 alussa tein samanlaisen koosteen vuodestani kuvien ja selostuksen kera, mutta tällä kertaa annan vain kuvien puhua puolestaan (aka mieletön seulominen taas tuhansista identtisistä räpsyistä). Olette ehkä huomanneet, että postaan harvoin kuvia tapahtumista, joissa pyörin tai elämästäni yleensä, koska
a. nautin hetkistä paljon ilman kameraa
b.en kuitenkaan jaksaisi raportoida kaikesta
c. vaikka kamera olisi mukana, yleensä kuvat epäonnistuvat
d. kaikki kuvissa mukana olleet eivät aivan välttämättä halua kuviaan internetiin
e. yleensä ne normaalit elämän hetket ovat itselle parhaita, mutta muille epäkiinnostavaa luettavaa ja
f. saatan tallentaakin paljon valokuvia ajatuksissani blogata niistä joskus, mutta kritiikki kuvien teknistä tasoa tai uutiskynnystä kohtaan on suuri (että jos näette jotain vaatteita tai asukuvan yritelmiä, niin ne on juuri näitä loistoajatuksia, jotka eivät koskaan päätyneet julkaisuun). Tämä tekee minusta osin myös kehnon bloggaajan, mutta itsekritiikki on suurempaa kuin jakamisen jano :) Siinä onkin haastetta korjattavaksi tälle vuodelle. Tällaiset koosteet saavat kuitenkin tehdä poikkeuksen ja jos vielä ensi vuoden lopussa blogi on pystyssä, niin eiköhän tätä voi jo perinteeksi kutsua :)

Oikein antoisaa vuotta 2013!

pikapäivitys

Joo-o, viimeiseen merkintään viitaten blogi ei näköjään suostu asettumaan. Kokeilin vaihtaa layoutmallia, mutta sivuelementit ja gadgetit ovat yhä hukassa. Koska linkit sentään toimivat, niin jätän mallin nyt tällaiseksi. Jos joku kaipaa jotain jännää tietoa, niitä voi kysyä. Mie lähen nyt kuoroon.

Täytekuvaa siitä kun täti käy pellossa.

äksy blogger

Hjälp. En tiedä näkyykö se muilla, mutta tänään taitaa blogin layoutilla on kenkkupäivä. Kiukkuilija on heittänyt sivupalkin elementit alas, vaikken ole hipaissut leiskan asetuksiin tai koodiin viime päivinä. Asetukset ovat siis entisellään, eikä edes mallinmuuttamisella uhkailu tehonnut. Toinen ongelma on linkkien toimimattomuus. Bloggerille on lähetetty palautetta, mutta saa nähdä onko ongelma sielläkään päässä (tai vastaavatko tyypit tällaisiin pikkuprobleemoihin). Selaimella ei näyttänyt olevan merkitystä. Korjausapua odotellaan.

kahvia

Aamukahvista tuli tapani kolmisen vuotta sitten ammattikorkeakoulun väsyneiden aamujen seuraksi. Useimmat tarjoilu- ja kahvilakahvit ovat minulle liian kirpeitä ja oman aamukofeiinini nautin mietona. Kahvin paras seuralainen on vähälaktoosinen kevytmaito ilman sokeria.

Punaiset Primaverat tuli joululahjaksi mummolta <3

Myös kahvikupin rooli on tärkeä kahvinautinnon kokonaistunnelmassa. Olen mieltynyt keskipituisiin, melko laakeisiin, muttei liian jäähdyttäviin posliinikuppeihin. Ja ehdoton must on ohut juomareuna, en voi sietää paksuja mukeja. Oman kaapin suosikit ovat Primaveran kukkakupit.

Vihreät Primaverat x 2 ostin Itäkeskuksen Iittala-liikkestä, kun metsästimme kaasoille mekkoja häihin.

Hyvänä kakkosena tulee Indiskan kultareunainen hieman elegantimpi kuppi. Ruusukuviossa on ihanan syksyisät värit. Ominaisuuksissa tulee kuitenkin miinusta, sillä kuppi on pestävä käsin.

Uusi kahvituttavuus on Cafe Hienon vaalea paahto ja tämä nousee perus-Juhla Mokan ohitse suosikikseni. Maku on kevyellä mitalla pehmeä ja todellakin vaalea. Ei liian ötky tai tunkkainen. Aika lähelle Juhla Mokkaa, mutta jotenkin tyttömäisempi :)

Kahvi on muuten jännää sana kun sitä suussa pyörittelee tarpeeksi... Tämä on ehkä vuosisadan jännin merkintä :D

mitä Sinä haluat tytöltä maalta?

Tein kyselyn sivupalkkiin kartoittaakseni blogin suuntaa. Haaveissani on elvytellä blogia reippaampaan rytmiin ja päivitellä aina kun se on ajallisesti mahdollista. Nautin bloggaamisesta. Blogini reilun parivuotisen historian aikana aiheet ovat vaihdelleet pukeutumisesta meikki-intoiluihin höpisten samalla kaikesta siltä väliltä (huom. moni menneistä merkinnöistä on poistettu). Tiedän, että blogi keskittyy jokatapauksessa enemmän kuviin kuin tekstiin, mutta en osaa, enkä voi kertoa monipuolisesti kaikista elämäni osa-alueista blogissani. Tämä on enemmän estetiikkablogi, kuin täyttä asiaa ja asiantuntevuutta-blogi.

Monet bloggaajat kirjoittavat hyvin, usein ja laajasti eri aiheista, mutta minulta se ei luonnistu, vaikka tavallaan haluaisin antaa laajemman kuvan itsestäni. Kävimme esimerkiksi viime viikonloppuna Ikeassa pakettiautollisen ihanaa sisustustavaraa, joka olisi voinnut estetiikkablogin lukijoita kiinnostaa, mutta en osannut siitä mitään tuoda esille. Ei tehnyt mieli, ei tule tarpeeksi kiinnostavia kuvia tai tarpeeksi omaperäistä näkökulmaa. En osaa kertoa myöskään työstäni, enkä koulustani. En paljostakaan.

En tiedä olisiko lukijoille ja itselleni helpompaa, jos blogi keskittyisi selkeästi johonkin supistettuun osa-alueeseen. Blogi voisi olla projektiluontoinen "Katjamaria opettelee meikkaamaan" tai "Vaatekaappi uusiksi". Monet bloggaajat kuitenkin vaikkapa kosmetiikkablogeiksi ristityissä blogeissa, tuovat itseään monipuolisesti esiin muunkin kuin meikkaamisen ympäriltä. Heillä on vain jatkuva intohimo meikkeihin, opetella ja testata uutta, joka vie blogia aiheellisesti eteenpäin. Minun intohimo saattaa lopahtaa ja vaihtua vaikka koruntekemiseen tai saippuantekoinspikseen :D Olen inspispohjainen ihmisenä, samoin bloggaajana. (haha, bloggaaja = not human?)

Toinen jatkuva identiteettikriiseilyn kohde on blogin ulkoasu. Olen hyvänen aeka lähes valmis graafinen suunnittelija (tarkennus: siksi itseäni kutsun, kun koulutus ei oikeastaan vastaa uravalintaani) ja oma blogini näyttää joltain keskitasoa alemmalta kömpelöltä valmisratkaisulta. Teen jatkuvasti grafiikkaprojekteja ja veikkaan sen olevan pääsyy, miksen jaksa blogin layouttia viilailla. Toinen syy on se, etten osaa identifioida omaa blogiani miksikään, jolle olisi helppo luoda pätevä ilme. Toisten blogeihin olen mielelläni kehittelemässä bannereita ja ulkoasuja, mutta oman blogin kohdalla pitäisi ottaa selvää ensin blogin tyylistä. Tunnen vain itseni, enkä osaa tarkastella blogia ulkoapäin.

Ja yksi ehkä ärsyttävin juttu on blogin nimi. Se ei sano varmasti kellekään yhtään mitään. Nimihän oli alunperin "Katjamarian komero", josta jotenkin siitä kehittyi "Tyttö maalta". Osittain siksi, että asupostausten määrä alkoi olla nolla ja blogi ei keskittynyt mihinkään. Nykyisen nimen perustelin kuitenkin siten, että halusin luoda blogimaailmaan jotain erilaista. Jotain viatonta, siinä mielessä, että ei tarvitse olla muodikas, ei tarvitse olla suuresta kaupungista, ei tarvitse olla suosittu tai rahakas. Voit olla silti kiinnostava ja erilainen. Voit olla kristitty tyttö jostain landelta. Oikeasti, kuinka moni bloggaaja on kristitty? Siis sydämessään, ei vain väestörekisterissä.

Usko tulikin kuvioihin vasta myöhemmin. Uskoontuloni tapahtui syksyllä 2009, josta identiteettini on muokkautunut hurjasti. En tahdokaan enää miellyttää kaikkia, en myöskään blogimaailmassa. Mutta haluaisin kuitenkin kiinnostavan blogin, joka ei olisi turhake. Olen edelleen visuaalinen ja esteettinen ihminen. Olen verkkomedia-alan (melkein) ammattilainen. Blogi on hieno luovuuden ulostuloväylä, mutta missä muodossa...

Mitä mieltä sinä olet? Kannattaako blogi keskittää johonkin tiettyyn aihealueeseen (sivupalkissa) vai onko ns. sekablogi ihan hyvää luettavaa? Olisiko kokonaan uusi blogi raikas uusi alku lukemiselle vai vanhassa vara parempi? Puhuttelen teitä, 61 ihanaa lukijaani :)
 

Kevennyskuvaa. Pöytä, tuoli ja kynttilänalunen - Ikea,
Kynttilät - Taitoshop

mitäs kaikkee nyt

Kamera jäi sulhasen isovanhempien mökille, joten en voi upata tuoretta kuvamateriaalia. Kuvituksena toimii parin viikon takainen räpsy keltaisestaluomivärimonsterista. Kuvissa aina huomaa muutokset parhaiten. Kuten sen, että miun otsa on ihan orpo ilman otsatukkaa! Häiden vuoksi mitä vain.

No mitäs kaikkee nyt?
- Lähdettiin tässä yöreissulle surffaamaan (eli padlaamaan kun ei ole aaltoja) hyiseen järveen. Itsehän jäin mussuttamaan kolmioleipää rannalle... enkä ole vielä heittänyt talviturkkia. Häpeällistä.

- Saan hääpukuni ensi viikonloppuna! Se saapui Lontoosta Lahdessa sijaitsevaan Glamour-liikkeeseen. Pukuun tehdään vielä kavennus ja sitten pitää pysyä samoissa milleissä loppukesä. Samalla reissulla etsitään kaasoille mekot :)

- Olen varannut myös koekampauksen ja meikin häitä edeltävälle viikolle. Eniten stressaan niiden onnistumisesta :D (ja hääkuvien, koska ne ovat ainoa konkreettinen muisto, jotka jäävät käteen) Ihanaa saada vihdoin väriä tähän kulahteneeseen tukkaan.

- I'm working and working... yet I have no money!

- Intoilen häämatkaa joka päivä enemmän. Hehkutin jo Facebookissa, niin toki voin täälläkin kertoa: Lähdemme hotellista suoraan hääyön jälkeen lentokentälle... jossa kone vie meidät ensin Amsterdamiin, sieltä Hong Kongiin, josta se liitää kohteeseemme... Indonesiaan! Sellainen reipas 25 tuntia lentämistä  suuntaansa -.- Olen lomaillut parissa turistirysässä ja parissa Euroopan kaupungissa, mutta tämä on sellainen erilainen eksoottinen unelmaseikkailumatka, josta olen aina haaveillut. Vaikea uskoa, että reilun kuukauden päästä se toteutuu.

- Hope of this City on yhteiskristillinen (kolmen seurakunnan nuorten järkkäämä) nuorteniltakokonaisuus täällä Joensuun torilavalla. Sulhaseni sai viime kesänä näyn, että entä jos me ei pidettäiskään omaa kivaa jossain koleassa kirkossa, vaan vietäis setti sinne, missä sitä oikeasti tarvitaan. Iltojen tavoitteena on tuoda toivon sanomaa myös niille, jotka eivät ikinä kehtaisi/viitsisi/haluaisi syystä tai toisesta avata itse Raamattua. Itse haluaisin kohdata illassa niitä, jotka etsivät helpotusta yksinäisyydestä, epävarmuudesta, ahdistuksesta ja peloista. Tiedän (en ainoastaan usko), että ratkaisu suurimpiin ihmisten ongelmiin löytyy heidän silmiensä edestä. Oma Isä kutsuu kokoajan onnellisuuteen, mutta monet käyttävät mieluummin väliaikaisratkaisuja. Mietin usein, miksi joku katkeroituu kristinuskolle tai naurahtaa sille ikinä kokematta oikeasti sitä. Kirkkorakennukset, väkisinkäännytykset, helvetilläpelottelut ja jotkut rituaalit eivät ole kristinuskoa. Kristinusko koostuu kolmiyhteisestä Jumalasta, joka on rakkaus, armo ja vapaus. Tie, totuus ja elämä.

(Kuten huomanette, kristinuskosta riittää sanottavaa... Olen aloittanut useita merkintöjä aiheesta, mutta ne ovat vielä kypsyttelyasteella. Ikävä kyllä kristityt mediassa ovat suurennuslasin alla ja jotain sanomiamme käytetään niin vihamielisesti meitä vastaan. Pääasiassa kuitenkin mietin, kuinka oikein voin vedota lukijoihin sanomallani. Mitkä ovat niitä keinoja, jotka saavat lukijan huomion merkintään, lukemaan sen, ajattelemaan asiaa... Uskoa tuputetaan joka tuutista ja vedenpitäviä perusteita esitetään. Voin käännyttää sinut tänään kristinuskoon ja joku toinen voi käännyttää sinut huomenna muslimiksi. Ei se sillä tavalla pidä mennä... Minä haluaisin, että ihminen oikeasti ymmärtää mistä tässä on kyse, mutta kertominen on hitsin vaikeaa! Olen itsekin ollut hyvin skeptinen uskontoja ja kaikkea tuputusta kohtaan. Kunnes tajusin, että kristinusko ei ole uskonto. Se on elämää parhaimmillaan. Ja olen tosissani.)

Sain kunnian luoda Hope of this citylle logon. Ympyrässä olevalla symbolilla ei suinkaan kannusteta roskaamiseen, vaan ukkeli on heivaamassa roskakoriin sydäntä (joka toki näkyy isommissa julkaisuissa). Tähänpä on kätevä lopettaa. Nälkä kurnii ja viikon ainoa vapaapäivä odottaa...