#ablecs15 Week 8: Happy Easter!

Hyvää pääsiäispäivää! Pääsiäinen on kristityille vuoden tärkein juhla, siinä kiteytyy koko kristinuskon ydin. Pääsiäinen ei kärsimysnäytelmästä tai ristiinnaulitsemisesta huolimatta ole surun juhla, vaan rakkauden multihuipentuma. Australiasta maailmalle voimalla ponnistaneen ja paljon Suomessakin erityisesti nuorten kesken huomioidun  Hillsong Churchin yksi tämän hetken käytetyimmistä "iskulauseista" on ✞ = ♥ josta käytetään  hashtagia #crossequalslove, eli risti on yhtäkuin rakkaus. Siitä se ajatus sitten lähti... Se mitä Jeesus minulle merkitsee, on puhtain olemassa oleva rakkaus.

 

Tein auringonlaskuvibaisen liukuvärin käyttäen oranssia, punaista ja violettia sekä cremenä, että voimakkaasti kiiltävänä shimmerinä. Valkoisten kynsiteippien muotoonasettelu olikin taas oma mutkainen lukunsa, eikä nimettömän kulmikas sydän mennyt ihan justiinsa keskelle. Noh, en olekaan "ihan justiinsa"-tyyppi, joten menköön ;)

Oranssi creme Zoya Arizona
Oranssi shimmer Color Club Spark And Soar
Punainen creme Zoya Sooki

Violetti shimmer Zoya Haven*
Luumunvioletti shimmer Color Club Winter Affair
+ valkoinen kynsiteippi


*Zoya Haven saatu blogiyhteistyöhön.

An InLinkz Link-up

laatuaikaa Luojan kanssa

Olen ihminen, jonka on vaikea nähdä ympärilläni vain sattumusten sarjoja. Minulle luonto ja luonnon kauneus on maailman taidokkain taideteos, jossa upeat sävyt ja elementit yhdistyvät ihmeellisin tavoin. Jokainen yksityiskohta on tärkeä. Jokaisella pienelläkin asialla on merkitys. Visuaalinen viehättävyys ei ole sattumaa.

Sunnuntaina otin aikaa itselleni ja luonnolle, jossa Jumalan läsnäolosta nauttiminen on helppoa. Kamera tallensi muutaman jäätävän kylmän pakkaspäivän hetken (ja lahjakkaat jalustattomat self portrait -yritelmät).

Näissä maisemissa olisi satumaista kuvailla unenomaisia talviprinsessaräpsyjä. Ilman kunnon kuvaussettiä ja lämpövermeitä tosin menisi aika hasardiksi. Pitäisi saada ympärille kokelunhaluinen ja kylmääpelkäämätön crew :) En ole koskaan ennen ollut yhtään talvi-ihminen, mutta tämä äärimmäinen kauneus ja enenevä valoisuus on saanut minussakin jotain lämmitettyä talvea kohtaan.

unelmoinnin vaikeus

Unelmat ovat minulle arka aihe. Kuulostaako omituiselta? Yritän selittää. Moni entisen elämäni unelmista tuntuu niin mitättömiltä ja itsekkäiltä. Kun aloin oppia tuntemaan Jumalaa, myös unelmani alkoivat muuttua. Millä on oikeasti väliä? Elänkö vain itseäni ja omia tavoitteitani varten? Tietynlainen romanttinen eskapistinen unelmointi pikkuhiljaa hävisi ja maailmankuva on konkretisoitunut.

Osittain tunne elämäntapaunelmoinnin luopumisesta on hieman bittersweet, sillä olen teini-ikäni ollut romanttinen runotyttö ja nauttinut suuressa määrin haaveiluista, käyttänyt paljon aikaa mielikuviin ja tunnelmointiin. Nyt elän tässä todellisuudessa, tiedostaen paljon enemmän ympäristöstäni ja haaveillen melkolailla erilaisista asioista. En kuitenkaan kaipaa vanhaa minää. Kaipaan vain unelmia, joista annan itseni olla vähän höpsösti innoissaan.

Jotkut asiat eivät muutu. Moni taiteeseen ja itseilmaisuun liittyvä unelma ei ole kadonnut. Uskon, että Jumala on asettanut meihin luovuuden ja taiteellisuuden. Kristityn näkökulmasta myös Jumala on aikamoinen esteetikko, onhan Hän luonut kaiken luonnon, muodot ja värit ja niiden merkitykset.

Monet kristityt ystäväni taas ovat pienestä asti haaveilleet tietyistä itsestäänselvyyksistä elämässä, kuten täydellisistä häistä ja perheestä. Minulle unelma häistä oli hyvin vieras ennenkuin tapasin miehen, jonka kanssa halusin naimisiin. Unelmahäät piti luoda, en ollut koskaan tosissani suunnittelut omia häitäni. Häistä tuli sitten osa yhteistä unelmaa, joista tärkeämpänä on niitä seurannut avioliitto.

Unelmista puhuminen on hankalaa siksi, että olen ehtinyt unelmoimaan vasta hyvin vähän aikaa. Olen vasta untuvikko uudessa elämässäni. Elin jossakin pilvessä, jossa tavoitteet koskivat vain minun näkymistäni muiden silmissä. Mitä muut ajattelevat minusta? Pitäähän nyt kunnon työura olla, ei tässä yhteiskunnassa muuten ole mitään. Pitää olla toimiva sosiaalinen verkosto, muuten olen hylkiö. Haluan olla rakastettu, siinä nyt ei ole mitään väärää. Mutta kun ihmisten rakkaus, se riippuu aina jostakin. Huomasin pettyväni. Huomasin olevani riittämätön. Ei unelmia voikaan saavuttaa kuin äärimmäisen lahjakkaat ihmiset.

Unelmista puhuminen on hankalaa myös siksi, että olen kokenut kuinka radikaalisti ne voivat muuttua. Olen tajunnut, että vain yhdellä asialla on merkitystä. Jos joku kysyy minulta mistä unelmoin, vastaan ensimmäisenä sen mitä ensimmäisenä tulee mieleen. Asia, joka ei ole minulle ollut missään vaiheessa elämää itsestäänselvä. Siitä, että sinä pääset taivaaseen. Unelmointi ei olekaan enää pinkkejä päiväunia vaan realismia, jossa taistellaan ihmissieluista. Mikä muu sen rinnalla voisi tuntua tavoittelemisen arvoiselta? Työ? Raha? Kunnia? Maine? Kauneus? Perhe? Ystävät? Lapset? Laihuus? Kulttuurit? Harrastukset? Onnistuminen? Äitiys, isyys? Poika- tai tyttöystävä? Häät? Hyväksytyksi tuleminen? Maailmanrauha?

Tiedän kuitenkin, ettei Jumala ole tehnyt elämästä kurjaa suorittamista. Haluan palaa Jumalan suunnitelmalle ja sille, että toteutan elämässäni ensisijaisesti Hänen tahtoaan, mutta elämän moninaisista elementeistä saa nauttia. Nekin voivat olla ylistyksenä Luojalle. En sattumalta omista juuri tätä luonnetta ja näitä piirteitä tai elä tässä yhteiskunnassa ja ympärisössä. Kuitenkin se, että pystyn unelmoimaan jostain "normaalista" on vaatinut hieman työtä. Rukousta. Realismin ja haaveilun kohtaamista. Tiedostamista ja hölmöä heittäytymistä. Ystäviä. Rohkaisuja.

Siispä pienenä terapiamuotona otin idean ystäväni Mrs K.:n blogista 25 realistic dreams -listaukseen. Tässä luettelen lähinnä kaikkeen muuhun kuin hengellisiin tavoitteisiin liittyviä unelmia, vaikka niitä on hankala erotella. Realistisia tai ei - kuinka paljon ehtii yhden elämän aikana tehdä?

Harvoin blogissa avaudun kovinkaan syvällisesti, näin pitkästi tai näin kuvattomasti, mutta nyt rohkenin.

Myös toisten unelmia on ihana lukea, joten jos koet kivaksi tehtäväksi, haastan juuri sinut 25 unelmaa -listaukseen!

Linkkejä, omia unelmia ja ihmetyksiä saa jakaa kommentilootassa.

kivat kiireet

Sumuinen herätys Ruoholahden yllä. Maitokahvi aamulla on parhautta. Yllättäen Helsingin reissusta ei montaa räpsyä pakollisten lisäksi päätynyt kameran muistikortille. Tämäkin viikko on ollut ja tulee olemaan loppuunkin asti hurjan kiireinen. Siksi mitään major-postauksia ei tähän väliin voi postata.

Se, mikä on koko viikon vienyt aikaa, on aivan täpinöissämme ja riemunsekaisin fiiliksin järjestämämme teini-ikäisille suunnattu LIFE-tapahtuma, jossa sanomaa viedään mm. hiphopmusiikin ja tanssin voimin. Itse sain kunnian luoda tapahtumalle graafisen ilmeen, kertoa omasta elämästäni todistusvideolla ja tietenkin olla mukana rakentamasssa illan settiä kasaan perjantaina.

Vaikka kauneushömppäilyt aina välillä saavat laajemmin huomioni, kyllä koen olevani täysin elementissäni ja oikealla paikalla hengellisessä työssä. Hienoahan tässä varhaisnuorten kanssa tekemisessä on, että ei tarvitse (oikeastaan ei voi) alistua hengellisen työn stereotypioihin, vaan saa toimia aina ajanmukaisin keinoin. Tällä kertaa kilosanomaa jaetaan tähän tyyliin:

8 x kuka olen

Sain Like it. Love it! -blogin Mellalta ja Talkandbake- blogin Mimosalta tunnustuksen nimeltä A blog with substance. Suurkiitos neitokaisille! Tunnustuksista ja haasteista tulee aina iloiseksi :) Olen myös Mellan kanssa samaa mieltä siitä, että kehukaa ja kommentoikaa toisianne rohkeasti, niin saadaan hyvää mieltä jaettua blogimaailmassa. Omat faktat kuvitan satunnaisilla naamoillani viime ajoilta ja parin vuoden takaa.

Tunnustuksen "säännöt" ovat:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

1. Identiteettiini vahvimpana liittyy Jumala, vaikka kuinka yrittäisin keksiä jotain suurempaa ja tärkemäpää osaa minusta. Olen siitä kiitollinen, että näin saa olla.

2. Täytän huomenna 25 vuotta. Minusta se on ihan hyvä ikä. Elämä menee niin, että summa kasvaa ja minä ainakin olen paljon itsevarmempi, viisaampi ja mukavampi ihminen kuin vaikka 18-vuotiaana :P On kiva olla aikuinen, mutta nuori.

3. Näköaisti on minulle tärkeä. Koen asioita visuaalisesti, nautin niistä ja inspiroidun niistä. Minulle riittää vesipisarat ikkunalla ja tunnelma on valmis. Tai keltainen puu ja on maailman ihanin päivä. Tai sievä printti mukissa ja minulla on luksuskahvihetki. Luontokin on ihmeellinen. Visuaalisuus ja sen jakaminen on myös blogini pitämisen syy.

 4. Paheeni on kahviaddiktio. Aamulla 2 kuppia tai päivä ei käynnisty. Muutoin ei ole niin justiinsa, mutta aamulla. Mielellään Marimekon Primavera-mukista. Ja nautitaan kevytmaidon kera.

5. Olen asunut ikäni Joensuussa tai sen ympäristössä. En koe tarvetta asua suuremmissa kaupungeissa. Oikeastaan on mukava seurata vierestä kuinka Joensuu kasvaa, kuinka maisema kehittyy ja liikkeitä nousee. Olen syvälle pohjoiskarjalainen ja ylläpidän savon murretta.

6. Liikkeistä puheenollen, lemppareitani täällä susirajalla ovat JC, Cubus ja Vero Moda. JC:ssä on tyylillisesti minunlaisimmat vaatteet, sekä ainoat järkevät ja kustannettavat (miten suomeksi kääntyy "affordable"?) farkut, mitä täältä löytää. Cubuksesta ja Vero Modasta teen satunnaisia kivoja löytöjä, kuten tekonahkikseni. Toivoisin, että Zara, Mango ja GT rantautuisivat tänne, mutta taitaapi olla turha toivo. Rajojen ulkopuolelta vastaanottaisin mielelläni MissSelfridgen, Topshopin ja New Lookin.

 

7. Sydämelläni (-llämme) on lähetystyö. En tiedä missä muodossa tai tehtävässä. Ehkä Aasia tai Afrikka.

8. Odotan tällä hetkellä eniten valmistumistani. Sitten koittaa vapaus jatkuvasta taka-alalla vaanivasta tekemättömästä koulutyöstä. Suosittelen käymään koulunne kohtalaisen reippaasti, nimittäin 6 vuoden jälkeen opiskelujen aloittamisesta alkaa olla vähän paikoillaanjunnaava olo.

Siinäpä muutama nippelitieto. Valitan, mutta en taida siirtää haastetta eteenpäin, sillä kaikki tuntuu olevan tehneen tämän. Olkaa vapaita kuitenkin kertomaan itsestänne :)

Kuvat 1,3,4 Risto Kuittinen

Kuva 5 Taina Renkola

isot edellä...

...pienet perässä. And that's who I am:in pariin.

En tosin täysin lämpene tälle That's who I am -konseptille, sillä ei joidenkin asioiden muuttaminen ole haitaksi. Eritoten jotkut "I smoke weed, and that's who I am"-heitot pistävät miettimään. Kohta listasta varmaan löytää "I am an alcoholist and that's who I am". Ei minusta ole aina jees hyväksyä itsessään asioita sellaisinaan. Tästä omastakin merkinnästä löytyy asioita, joista haluaisin kasvaa, enkä hyväksyä luonteenpiirteekseni, koska "mä vaan oon tällanen" tai "kun mun horoskoopin mukaan oon tällanen" tai "kun mut kasvatettiin tällaseks". Toki ihmisessä pitää olla ominaisuuksia, mutta monista heikkouksista, elämää vaikeuttavista asioista tai kiusauksista on mahdollista päästä pois, jos ei itse naulaa niitä persoonaansa kiinni.

Ps. Monta slidea löytyi sinkkuudesta ja hääunelmista, mutta entä se "I am happily married with the most perfect husband"-kuva? :P