tänään minulle kuuluu tätä

Randompostausten otsikoimisen vaikeus - yllätät joka kerta ja ahdistat jälkeenpäin. Minä niin suunnittelin pääseväni tänäiltana nauttimaan kynsilakkahuuruista (tai lähinnä siitä lakkailusta, joka tuottaa huuruja), mutta kun ei jaksa, niin ei jaksa. Pitkä työpäivä, jonka jälkeen vauhdikas ilta rakkaiden varhaisnuorten parissa ja takana unta maksimissaan 5 tuntia. Ei toimi tämä pönttö tällä tavalla, ei edes kahvilla kuin tilapäisesti.

Ennenhän en voinut edes haaveilla illalla lakkaamisesta tai siis lähinnä lakkausten kuvaamisesta, kun tässä mörönpyllysyksyssä ei valo riitä sisäkuvaukseen, vaikka kuinka asentelisi rumia hehkulamppuviritelmiä ympäriinsä. Iloa ja valoa päiviini tuo bloggauksesta (odotuksien mukaan) sata kertaa helpompaa tekevä minikotistudio, eli lightbox, eli valoteltta, jollaisen viimein raaskin hankkia. Esittelen lightboxia ja sen käyttöä myöhemmin lisää - nyt kokemukseni rajoittuu pariin pikaräpsäisyyn, enkä voi siis vielä hirveästi kehuskella, mutta fiilistellä senkin edestä.

Kännyotos boksin kokoamisen jälkeen. Toivottavasti tästä tulee iso helpotus syksy- ja talvikuvaamiseen.

Toinen onnellista fiilistä pulpautteleva fakta on se, että olen viimein kotona! Kolme kuukautta kaukana poissa ihanasta tilavasta, kauniista ja siististä kolmiostamme on takana. Kertauksena vielä, että kolmen kuukauden aikana asutin Port Moresbya (Papua-Uusi-Guinea), Cairnsia, Gold Coastia ja Sydneyta (Aussit) ja anoppilaa (Joensuu), joista kaikkien mahtavien kokemuksien jälkeenkin omaa kotia osaa vain arvostaa ihan tajuttomasti. Enää en näe asuntoamme keskeneräisenä ja viallisena, vaan juuri täydellisenä kotina, josta voi vain nauttia. Nautintoa korostaaksemme emme ole raahanneet kaikkia vaate- ja tavaralaatikoita varastosta, jonne ne ennen reissua roudasimme. Kolme kuukautta osoitti, että suhteellisen vähällä materialla pärjää ja ajatus virtaa vapaammin kun roina ei täytä kodin jokaista nurkkaa. Linjaus ei tietenkään koske kynsilakkabokseja, jotka heti ekana nostelin sievästi paikoilleen :3

Huomasitte ehkä (ainakin Facebook-seuraajat ehtivät jo nähdä), että ulkoasuun on tapahtunut pieni syksyinen twisti. Puitteet pidän sellaiseina kuin pidän, eli minimalistisen simppelinä, kuville tilaa antavina ja valoisina. Kantavana värinä tällä kertaa yksi longtime lempivärini: violetti (ja ah, syksy). Vähän säätöjä vielä mittasuhteisiin, niin avot.

Paitsi tuo fantasioiva  profiilikuva on tarkoitus päivittää uuteen, kunhan niitä parempia kuvia jokus ehtisijaksaisiviitsisi ottaa.