2. marraskuuta 2012

juttua jaksamisesta

Tämän päivän kynteni eivät valitettavasti kuvaa mielialaani. Syksy on synkimmillään ja minulla on menneillään vuoden -kenties koko elämäni- kiireisin ajanjakso. Teen tällä hetkellä päätoimisen opiskelun (opinnäytetyön) lisäksi kahta sivutoimista työtä ja paria palvelustyötä. Pari deadlinea vaanii ovella ja fyysinen väsymys koettaa ottaa vallan. Vietin viikolla kolme päivää Vuokatissa, helluntailiikkeen nuorispastoreiden ja nuorisotyöntekijöiden seminaarissa, jossa aiheena oli voimavarat. Ajankäyttöympyrää sotkiessani huomasin, että seurakuntatyö ei ole se, joka minulta vie voimia, vaan kaikki muu.

Minun on tosi vaikea herätä, kun jo aamulla tuntuu, ettei aika mitenkään riitä tekemään kaikkia velvollisuuksia. Kassatöitä teen siksi, etten saa enää opintotukea ylimenneiden tukikuukausien vuoksi ja oman alan töitä siksi, että minulla on mahdollisuus tehdä niitä. Voiko opiskelija kieltäytyä jos hänelle tarjotaan alan töitä jo opiskeluaikana? Ei.

Upea ajankäyttöympyräni
Ajankäyttöympyrän oisoiden suuruus määriteltiin siten, mitkä vievät eniten voimavaroja tai aikaa. Pallosta puuttuvat kokonaan harrastukset, jotka vievät aikaani noin 2%, sekä fyysinen hyvinvointi, joka vie aikaani 0%. Ei vain ehdi, pysty, jaksa eikä voi. Alkuperäiseen ympyrään piirsin Minän ympärille vielä Jumalan ympyrän ja avioliiton ympyrän. Ne siis kulkevat elämässäni joka päivä mukana, mutta ne eivät vie erikseen aikaa. Ja sekin on väärin.

id
Työt ovat sinänsä ihan kivoja, koska kumpikaan työ ei ole liian vaikeaa. - JOS tekisin niitä täysipäiväisesti. Mutta kun taustalla on kokoajan suorituspaineet ja tuottamisen tarve opinnäytetyölleni, jonka pitäisi olla valmis näillä näppäimillä. Valmistuminen on minulle erittäin tärkeää ja tiedän, että minua vaivaisi loppuelämäni, jos en suorituisi tästä tutkinnosta. Näiden fyysistä jaksamista koettelevien asioien lisäksi syksy ei ole ollut henkisesti mitenkään kevyt. Lähimmäisten elämä painaa mieltä ja halu auttaa on suurempi kuin mahdollisuudet.

Kaikesta tulee varsin voimavaraton olo ja liikakuormitus aiheuttaa sen, ettei pysty suoritutumaan helpoimmastakaan tehtävästä. Ainoa asia, mikä auttaa jaksamaan on toivo siitä, että nämä eivät ole vallitsevia olosuhteita. Haluan päästä rakentamaan elämääni tutkinnon jälkeen aivan uuteen suuntaan ja tehdä elämäntavoissa muutoksia parempaan jaksamiseen ja fyysiseen kuntoon.

Toivon teille kaikille muille kiireisille voimia ja vinkiksi, että tuo ajankäyttöympyräinen on hyvin havainnollistava työväline elämäntilanteen kartoittamiseen. Oma ympyräni tarvitsee ainakin suursiivouksen, muuten emäntä palaa loppuun...

11 kommenttia:

  1. Tuttu tunne. Itse otin kauhean stressin opparista, kun aika alkoi loppua, mutta tekaisin sen viikossa valmiiksi. Tein opparin kokonaan omalla ajallani kotona, sillä koulussa en sitä olisi voinut tehdä, ainoat asiat mitkä koulussa tein oli; sisällysluettelon lisäys, numerointi ja muutaman kuvakaappauksen ottaminen. Tein Word - oppaan, joka kertoi perustoiminnoista ja sivuja oli jotakuinkin 20 + kaikki turhat. Viikko tuntuu lyhyeltä ajalta, ja niinhän se olikin, mutta kun oli vain pakko saada se valmiiksi. Samalla viikolla oli myös sen esitys, jota varten piti tehdä vielä PowerPoint -diasarja. Myönnän, että olisin voinut aloittaa sen aikaisemmin, mutta ongelma oli se, kun mikään ei kiinnostanut. Onneksi löysin kuitenkin jonkun aiheen.

    Sain työstä myös kehuja, sillä se oli selkeä ja helposti katsottavaa/luettavaa. Kiitos hyvien kuvien ja ohjeiden :)

    Syksy on muutenkin masentavaa aikaa, kun on pimeää, vettä sataa jne. Itselleni tuli niin paljon stressiä harjoittelusta, että päätin sanoa pelin poikki. Tässä kuussa missiona on suorittaa anniskelupassi, joka alkaa parin viikon päästä :)


    Kauhea romaani tuli, mutta tsemppiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos "romaanista" :) Oli kiva lukea siunkin kokemuksesta. Oma ongelma tämän opparin kanssa on ollut aiheen muotoutuminen ja materiaalin vähyys. Aloitin työn tekemisen viime keväänä, mutta vasta parin viime viikon aikana aihe on muotoutunut ja näkökulma selkiytynyt. Lähdekirjallisuutta taas ei juurikaan ole ja jos on jotain sinnepäin, se on tietenkin englanniksi, joka hidastaa puolella kirjoittamista. Kai tässä prosessissa jotain on oppinutkin.

      Tosi hyvä, että tajusit lopettaa sen harjoittelun, jos tuntui liian raskaalta. Se taidon pitäisi osata monen muunkin :) Liikaa palaa loppuun ympäriltä kun yhteiskunta luo tiettyjä menestymisen paineita. Tsemppiä sullekin tulevaisuuden suunnitelmiin! :)

      Poista
  2. Paljos tsemppiä sulle! Itsellänikin on ollut tämä syksy jotenkin erityisen kiireinen ja tuntuu, että vähän vähemmän ois ehkä voinut ottaa töitä tohon koulun oheen. Siksipä olen päättänyt pitää ensimmäsitä kertaa moneen vuoteen joululoman ihan joululomana, enkä mene jouluksi töihin, niinkuin yleensä. Mutta antoi jotenkin vähän voimia, kun en ole yksin sen ongelman kanssa, ettei aamuisin aina jaksaisi herätä ja deadlinet ahdistaa. Tämä vuodenaikakin on sellainen, että sekin saa väsyneeksi ja vähän masentuneeksi. Mutta koetetaan vaan kummatkin tsempata tämän pimeän ajan yli. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, joululoma kuulostaa niin hyvältä! :) Joulusta kyllä nauttii aivan eri lailla, kun saa pidemmän rentoutumisajan. Raha on kuitenkin vain rahaa, vaikka sitä elämiseen tarvitaan. Jaksamista sinullekin! Kyllä se pimeys voitetaan.

      Poista
  3. Selkeä kiltintytönsyndrooma (ihan ikioma tautinimike ja diagnoosini). Yritän selvitä vaan yhestä kokopäivätyöstä, kodista, kuudesta kissasta ja yhestä miehestä, ja sekin vie voimat täysin. Niin ymmärrän ton ylikuormituksen, eikä mikään suju helposti ja ihan yksinkertaiset päivänselvät rutiinit unohtuu. Joskus tuntuu, että täytyy laittaa taskuun lappu, jossa oma nimi ja osoitetiedot, että jos joku tapaa mut hortoilemasta jossain, minne en kuulu, ni osaa palauttaa oikeeseen paikkaan. En ymmärrä, miten selviäisin kaikista sun "valvoitteista".
    Tsemppiä ja voimia !!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nokun ei miulla edes ole kiltintytönsyndroomaa, en ainakaan myönnä :D En vain osaa organisoida juttuja tarpeeksi hyvin, ettei hommat kasaantuisi yhteen läjään, jossa sitten hajoilen. Enkä minäkään selviäisi, ellei tämä olisi vain väliaikaista. Se väliaikaisuus vaan tuntuu jatkuneen turhan kauan x.x

      Kiitos paljon tuesta! Minä koetan tsempata :)

      Poista
  4. Voi samma här. Töitä on niin paljon, ettei oikein jaksa gradua sen lisäksi. Mutta koska opintotuki on mullakin loppu enkä halua että mieskään täysin vaan elättää, niin töitä on tehtävä. Opettelen joka päivä hyväksymään sitä, että tää on raskasta vielä jonkun aikaa, mutta sitten joskus se helpottaa. Ja sitten koen syyllisyyttä siitä, etten elä hetkessä.. :P Enkä uskalla ruveta harrastamaan, koska siihen menee sitten taas hirveästi aikaa..

    Mutta hei, paljon jaksamista sulle! Sulla on kuitenkin oppari jo loppusuoralla eli pientä rutistusta vaille valmis. :) Suosta noustaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooh, opintotuen loppuminen on kyllä inhaa... Ja se aiheuttaa sen että "koulusta ei saa rahaa -> ei ole pakollista -> keskityn mieluummin töihin, joista saa rahaa". Paitsi nyt, on pakkopakkopakko saada koulujutut tehtyä, en vaan kestä enää tätä tilannetta. Usein toivon, että kunpa olisi vain yksi kokopäivätyö, eikä mitään muuta ressattavaa, mutta sen sijaan on opinnot, kaksi työtä ja läjä sellaisia juttuja, joita teen toki vapaaehtoisesti, mutta jotka ovat pakollisia jollekin muulle.

      Sama täällä, olisi ihanaa harrastaa jotain, mutta ei vaan mitenkään ehdi :( tuntuu melkein epäinhimilliseltä ja kun tuntuu ettei yhteiskunta tajua miten tiukkaa opiskelijoilla voi olla.

      Krhm juu, opparin siis pitäisi olla loppusuoralla, mutta käytännössä tekstiä on noin puolen opinnäytetyön verran. Onneksi on pyhäinpäivä, eikä mikään ole auki, eikä ole pakko mennä mihinkään niin voin hautautua kirjojen alle.

      Kyllä sinäkin selviit siitä gradusta vielä. Viimeistään silloin kun on ihan pakko, mutta toki helpotat urakkaa tekemällä sitä aina pikkuisen kerrallaan :) Minä kun "helpotin" itteäni tekemällä turhaa työtä monen monta sivua, kun aihe ei ollut selkeä.. njah, mutta suosta noustaan!

      Poista
  5. Olen ihan hämmentynt tästä virtuaalituen määrästä, kiitos ihmiset, kiitos! Kommenttinne merkkaavat enemmän kuin uskottekaan :)

    VastaaPoista
  6. Paljon voimia ja siunausta sinne! Muistan sinua rukouksin ü

    Muista kuitenkin tarkkailla omaa vointiasi, ja sanoa myös ei. Itse en osannut, ja väsyin niin varjoksi itsestäni.

    Sinttu

    VastaaPoista

Kommentit ovat tervetulleita <3