bloggaajat + raakasuklaa + Botania

Vietimme viime viikolla bloggaajaillan Joensuun kasvitieteellisessä puutarhassa Botaniassa, ja illan teemana oli 100% flowta ja hehkua syksyyn. Minä, joka kohta 28 vuotta olen Joensuussa asunut, en ollut koskaan vieraillut Botaniassa (jonka kaikki paikalliset ovat kolunneet vähintään alakouluretkillä), joten olipa aikakin tutustua.

Illan alkuun saimme kilistellä paikallisella herkulla, Kontiomehun lehtikuohujuomalla (klik), jota tarjoiltiin myös omissa häissäni alkumaljana. GreenStreet (klik) tarjoili Snickers- ja puolukkakinuski -raakakakkumaistiaiset, ja ai että! Olen pari kertaa aiemmin maistanut raakakakkua, enkä kertaakaan pystynyt viimeistelemään palastani. Nyt olisi mennyt vaikka toinen mokoma puolukkakinuskikakusta, ei ehkä vähiten siksi, että pidän myös kookoksesta, joka kakusta vahvana maistui. Snickers näytti kyllä yhtä hyvältä. GreenStreet JNS (klik) tekee tilauksesta raakakakkuja Joensuussa, tarjolla edellä mainittujen lisäksi kehuttu minttusuklaa. Raakakakut sopivat myös vegaaneille ja gluteenittomaan ruokavalioon.

Saimme kuulla myös Millalta hänen yrityksestään, Ompelimo Rokitasta (klik), joka tekee Joensuun alueella mittatilausvaatteita, sisustustekstiileitä ja korjausompelua.

Herkkuhetken jälkeen lähdimme kierrokselle puutarhaan, missä tapasimme trooppisen kasvillisuuden lisäksi kirjavia perhosia keskellä syksyistä pimeää iltaa. Vaikka pari kertaa "aitoa" viidakkoakin olen kolunnut, en vastaavaa lajikirjoa ole siellä tietenkään nähnyt. Kauhunhetkiä aiheutti uhkaavasti liitelevä iso pöllöperhonen, jonka siivissä kiiluvien pöllönsilmäkuvioiden on tarkoitus karkoittaa viholliset ja ötökkäkammoiset bloggaajat. Jos omaat yöperhoskammon, ymmärrät mitä kauhulla tarkoitan. Puutarhasta pari onnekasta löysi itselleen myös piilotettuja aarteita, lahjakortteja sponsoriliikkeisiin.

Sitten siirryimme illan aktiviteettiin, raakasuklaan valmistamiseen. GreenStreetin Ksenia ja Johannes osasivat kertoa raakaravinnosta ja suklaan raaka-aineista mielenkiintoisia faktoja, kun kokkailimme ja sotkimme tehokkaasti pöytiä.

Kaakaovoi raastetiin mahdollisimman pieneksi, jotta se suli nopeasti vesihauteessa. Voin joukkoon sekoitettiin raakakaakaojauhetta ja valkoista maca-jauhetta. Olen kaakaovoin kanssa ollut aiemmin tekemisissä huulirasvakokkailun yhteydessä, mutta raakasuklaassa käyttämämme kaakaovoi oli voimakkaamman tuoksuista. Seokseen lisättiin myös ripaus lucuma-jauhetta ja lopuksi maustoimme sen oman maun mukaan suolalla, siirapilla, cashew-pähkinöillä, inkiväärillä ja puolukoilla.

Raakasuklaan tekeminen ekaa kertaa oli arvatenkin hauskaa hyvässä seurassa, mutta meidän seoksen maussa olisi ollut vähän parantamisen varaa :D Voisin kuvitella, että esimerkiksi stevia-jauheella tai hunajalla olisi saanut mukaan kaivattua makeutta, meillä taisi analysoivat maistelut jäädä työvaiheessa tekemättä :) Mutta tällä tavallahan sitä oppisi tekemään oikeat miksailut ja seokset. Raakasuklaa on kyllä oikeasti hyvääkin, kun vain osaa mitoittaa ainekset oikein.

Illan päätteeksi luonamme vieraili Eini Eco Beauty -kauneushoitolasta (klik) ja kertoi luonnonkosmetiikasta sekä hoitolan tuotesarjoista.

Saimme matkaan vielä goodie bagit täynnä luomuhyvää - henkeen sopivasti joko kangas- tai juuttikassissa. Hyvänmielen iltaa sponsoroivat myös muun muassa  Punnitse & Säästä Joensuu (klik) ja Lush (klik). Kasseista löytyi esimerkiksi reilut testipurkit afrikkalaisen luonnonkosmetiikkasarja Essen tuotteita - mukava päästä kokeilemaan.

Illan kruunasivat mielettömät revontulet ja pakkasenalku muistuttaen tulevasta talvesta. 

 Suuret kiitokset illasta kaikille järjestäville tahoille ja mainiolle seuralle! :)

#ablecaw14 Week 14: Place To Be

Nämä kynnet eivät ole paikasta, jossa haluaisin tällä hetkellä olla tai matkustaa jouluksi. Nämä ovat paikasta, jota ajatellessa tulee monellakin tapaa ristiriitainen olo: Luonnon upeus, loppumaton tuulinen ranta, isot aallot, mieletön auringonnousu ja värit. Ja sadat pilvenpiirtäjät rykelmittäin. Toisaalta se ihmeellisyys, se australialaisuus, uusi jännä ja hieno paikka ja toisaalta kylmyys, käyttörahojen vähyys ja pieni koti-ikävä. Sellainen kuva tulee, kun ajattelen Surfer's Paradisea Australiassa.

liukuvärissä

keltainen lakka OPI - I Just Can't Cope-Acabana
oranssi hololakka ILNP - Atomic Sherbet
oranssi lakka Zoya - Arizona
turkoosi hololakka ILNP - Music Box
vaaleansininen lakka Zoya - Kristen
tummansininen lakka China Glaze - First Mate

mustat maalaukset Zoya - Willa
(joiden päällä ILNP - Atomic Sherbet'iä)

 

Vietimme viime kesän Australian reissullamme 3 yötä Gold Coastilla. Olimme siis tulleet Papua-Uudelta-Guinealta suunniteltua aiemmin viettämään aikaa Ausseihin ja keski-Australiassa vallitsi armoton talvi. Joka lähinnä ilmeni tietenkiin kylmänä viimana ja merivetenä. Päivälämpötilat olivat noin 15 asteen luokkaa, mutta illalla kaipasi jo villasukkia.

Surfer's Paradise on ranta-alue Gold Coastin "kaupungissa" (ei siis oikea kaupunki, vaan asukaskeskittymä), joka on nimensä mukaan surffareiden unelma 65 kilometrin rannallaan ja huimilla aalloillaan. Vedessä ei vain montaa lautaa saati uimaria näkynyt talven vuoksi. Tämä oli totaalisen väärä aika tulla Gold Coastille. Haluan sinne uudestaan parempana ajanakohtana surffilaudoin ja road trip -porukalla varustettuna :)

Viimeiset kuvat ovat viimeiseltä päivältämme Surfers Paradisessa, kun laitoimme herätyskellot viideksi soimaan ja hipsimme rantaan ottamaan auringonnoususkuvia. Muistan, kuinka olimme kiskoneet päälle kaikki vaatteet, mitä rinkoista löytyä saattaa.  Tarvoimme syvässä hiekassa, katsoimme kaupungin heräävän pikkuhiljaa muutamien lenkkeilijöiden ilmestyttyä rantakuvaan ja kuun väistyvän pilvenpiirtäjien taa. Pilvet valtasivat horisonttia ja näytti siltä, että emme näekään auringonnousua. Vaan sieltä se lopulta pilkahteli ja loi pitkiä säteitään ympäri rantaa. Sellaisena minä muistan Gold Coastin, vaikka aikamoinen Cold Coast se sillä hetkellä oli.

Reissukuvat on otettu Canon EOS 70D:llä, jonka sain reissuun Canonilta lainaksi.

An InLinkz Link-up

reissu takana, kesä edessä

Kinuskisuklaajäätelö sulaa sormille, marketin etupihan penkki on niin kuuma, ettei sille voi pyllyään laskea ja aurinkolasien takaa paljastuu hiestä kiiltävä, pisamien täyttämä hymynaama. Menikö Finnairilta muutamasata kilometriä ohi kun rullansa asvaltille tömäytti? Kun starttasimme 25 tunnin kotimatkamme talvisesta Sydneystä, olin kääriytynyt kahteen t-paitaan, neuleeseen, huppariin, takkiin, farkkuihin ja pipoon. Vilkaisimme epäilevästi toisiimme, kun kapu hurmaavalla suomiaksentillaan ja vähän mukacoolilla tylsistyneellä äänellä kuulutteli että "ihan kiva sää, semmoset 27 astetta". On todella kiva olla kotona (tai huomenna hikisen junamatkan jälkeen varsinaisesti kotona, mutta jopa Helsinki tuntuu kotoisalta tuon rönyämisen jälkeen)!

Reissukuvasaldo on kiitettävä ja seulominen on aina luvattoman hidasta. Mutta fiilikset ovat tällä hetkellä korkealla, koska Suomi ja sen kesä tuntuu unelmalta moniin asuttamiimme paikkoihin verrattuna.

Vaikka rakastan matkustamista aina pakkauslistojen väkertämisestä laukkujen purkamiseen asti, huomasin tällä lähes parin kuukauden retkellä sen, että rakkaita tulee ikävä. Ei mikään kolkka maailmassa ole niin merkittävä tai upea, että haluaisin nähdä sen yksin (paitsi ehkä jossain tilanteessa jotkut luonnon tarjoamat ömeizingkauniit jutut, mutta ei mitkään rakennukset tai monumentit). Kaikki hienous, kaikki isoimmat ja upeimmat nähtävyydet menettävät merkityksen. Viihdymme toki kahdestaan hyvin, mutta jotenkin tunne siitä, että kunpa äiti, isä, sisko tai veli, heidän perheensä tai mummo ja ukki, ne kaverit ja ne ystävät olisivat juuri nyt täällä jakamassa tämän hetken, voimistui, mitä pidemmälle matka vei.

Siksi tuntuu aivan etuoikeutetulta viettää vielä kesän viimeinen kuukausi ihan vain Suomessa, omien rakkaiden parissa. Rahatilanteemme reissun jälkeen on tosi nihkeä, mutta jotenkin tuntuu, että tällä kertaa se ei haittaa. Haluaisin syödä kliseisesti mansikoita (mielellään sormet punaisina poimintaurakan jälkeen), ottaa pyörä alle ja hurauttaa piknikille, heräillä rauhassa kahvikupin kanssa, hihhuloida kesäsateessa ja metsästää salamoita jyrinän jälkeen, saunoa ja nauttia mökin hiljaisuudesta ja takkatulesta, metsästää hyttysiä yöllä, suunnata ekstemporelähikyläroadtripille, katsella auringonlaskuja ja -nousuja, hommata itseni kesäkuntoon, lukea blogeja ja valokuvata, inspiroitua ja fiilistellä. Jotain tämmöistä mulla on mielessä ;)

Kertkohaan miten teidät kesät on tähän mennessä hurisseet ja mitä tuleman pitää? Mitä kesäunelmia teillä on?

PS. Pari kynsilakkaihanuutta tuli löydettyä edullisesti matkalta. Pieniin reissuostoksiin palatkaamme myöhemmin :)

modern snowwhite

kerrostalon takapiha

Ihastelin iltajuoksulla eilisen sateen aikan puhjenneita hiirenkorvia, koivun pieniä auenneita lehtiä. Kesä on ihmeellinen, silloin kun se kerralla räjähtää voimaansa. Oli muutenkin jotenkin erityisesti lenkillä luonto länsä, vaikka painelin kaupungin reunoja pitkin. Linnut tsikurttivat kuin kesämökillä aamuyöllä konsanaan (kun herää teltassa vähän kohmeessa, mutta onnellisena luonnon konsertista), sorsapariskunta köpsötteli vierekkäin tien yli rauhallisesti ja minä liisin (lyllersin hikisenä naama tomaattina pulssi miljardissa) asfalttia pitkin turkoosimustissa lenkkareissani.  Miksi eläinkunnassa urokset ovat niitä, jotka tekevät visuaalisen vaikutuksen?

Lenkin päätteeksi käväisin lainakameran kotoa, pysähdyin sotkemaan colleget multaan ja kykkimään urbaanissa takapihamaisemassa. Aggressiivisesta lähikontaktista luonto palkitsi minut ärhäkän mininokkosen poltteella ja nosti kivat paiseet ranteeseen. Ei haitannut. Jotenkin tuommoinen elämän yhtäkkinen ilmeneminen kaikille aisteille jaksaa ihastuttaa. Tässä suhteessa olen täyslande: takapihamaisemat pitää olla rehevät.

PS. EOS70D. Täyttä rakkautta!

vadelmasorbetti

Ensinnäkin: Wut, mitä Blogger tekee jpg-kuville :o Vai kuvittelenko vain, että nuo alemmat kuvat ovat puuterimaista mössöä. Pinkkiöverimeikki sai inspiraationsa Jenkki Raspberry Sorbet -purkasta, joka pullahti markkinoille toukokuun alussa. Ja se on HYVÄÄ!

Muistatte ehkä millaisen herkkuvuoren saimme kauneus- ja kynsibloggaajien miittiin Cloettalta? Noh, lupasimme vastalahjaksi Mirkan ja Annien kanssa tehdä kynsi- ja meikkikuvat Jenkin sorbettisille uutuuspurkille. Mirka ja Annie tekivät upeat kynnet molempiin uutuuksiin, itse mätsäilin naamaani purkkamakujen fiilikseen (vaikka meikkaustaitoni rajoittuvat suunnilleen kahteen erilaiseen silmämeikkiin). Meitä ei tosin velvoitettu tai edes pyydetty millään tavalla bloggailemaan aiheesta, mutta toki kuvat blogiin ennemmin tai myöhemmin olivat päätymässä jokatapauksessa.

Puolikkaat naamat -blogiklisee

Tämän vikan kombinaation valitsin lähetettäväksi Jenkille. En tiedä milloin näitä inspiskuvia julkaistaan, mutta kuulemma Facebookista tai Instagramista niitä saattaa voida lähiaikoina bongata.

Kuvat muuten räpsin aivan mielettömän hulppean megalomaanisen mahtavalla Canon EOS70D-kameralla ja EF40mm F2.8 STM-objektiivilla. Haluan ne molemmat. Ihan jäätävää. Miltäpä tuntuu yrittää tämmöisiä valovoimaisia skarppeja selfieitä 1100D:llä tämän jälkeen? Pahalta.