30. elokuuta 2011

miun uudet syksykengät


"Siis harvinainen mies!" tokaisi yksi rouvasasiakas Biancossa, kun mieheni suorastaan vaati minua ostamaan bootsit. Ainut on mies laatuaan <3 ja aitomokkaiset syyssappaat hankittu. Kenkiä en osaa ostaa vain ihastumalla. Kengät ovat minulle sellainen investointi, jotka eivät saa olla heräteostos, vääränmalliset tai -kokoiset, niitä pitää voida käyttää kaiken kanssa vaikka joka päivä. Kengissä ajattelen aina ensin käytännöllisyyttä ja siksi jalkinehyllyni eivät notku. Onneksi on sellaisia hetkiä, kun jo kaukaa näet, kuinka jossain yksilössä kauneus kohtaa käytännön. Hintalappu jää näkökentän ulkopuolelle ja pussiin sujahtaa musta mattapintainen kenkälaatikko.

PS. Valintaan saattoi vaikuttaa se, että Singaporessa lyhytvartisia bootseja vilisi kaikkialla ja ehdollistuminen oli helposti suoritettu.

29. elokuuta 2011

morsian valmistautuu




































Pakkasin hääpäivän asusteet kahteen sievään pussukkaan. Pehmikkeeksi tietenkin paljon silkkipaperia, että päästään oikeaan fiilikseen.

















Sukkanauhan tuunasin häiden pääväriin sopivaksi. Kukaan ei tosin varmaan violettia rusettia rekisteröinyt, kun sulhanen sen lennätti ja miesjoukko hyökkäsi sen kimppuun :D Kuvan nappasin pikaisesti paria iltaa ennen häitä arvellen, että nauhasta ei saa jälkeenpäinkään kuvia muistoksi.





































Siellä se rakas pukuni roikkui suoristumassa Sokos hotellin komeron reunalla. Hintalapun huomasin leikata irti ennen häitä :D






































Morsmaikun kylpyhetki illalla. Tehtiin kasvonaamiot ja vartalokuorinnat. Kampaajani myös pyysi pesemään ja kuivaamaan hiukset huolella ennen nukkumaanmenoa.


















Ystäväni kävi loihtimassa hääkynnet kuntoon. Minulla siis on maailman kauheimmat ja lyhyimmät kynnet, joten lopputulos oli erinomainen. Paljon vain lakkakerroksia ja timangit nimettömiin. Lakkana Mavalan Olbia 86 ja päästiin haluttuun helmimäiseen lopputulokseen.

Aamiaisella napsin lähinnä vesimelonipaloja, jonka jälkeen kaaso ajoi minut kampaajalle. Sanna SK Unikista kiharsi, suihkutteli ja meikkasi vuorotellen. Ilma oli kostea, eikä lakkaa säästelty.





















Olimme yhdessä suunnitelleet kampaukseni, joka sai lopullisen muotonsa varsin onnistuneesti. Halusin hiuksien pituudet auki, punokset edestä taakse ja silaukseksi orkidean. Muovikukan käyttö olisi ollut viisainta, sillä orkidea lupsahti ennen kuin selvisin alttarille. Kampauksen tunnelma oli mielestäni vähän keskiaikainen, joskin modernin rento ja keijukaismaisen romanttinen.

















































Mur, taas aika livahtaa käsistä! Teen sitten asusteista oman merkintänsä, kunhan palaan näöntarkastuksesta ja valkkaamasta uusia rillejä.

28. elokuuta 2011

häät - vihkiminen

Kuvia häistä viimein, olkaa hyvät. Ajattelin aloittaa kuvasateen kronologisesti ennen vihkimistä, mutta en viitsi enää pitkitellä julkaisua, kun vihkikuvat ovat valmiiksi editoituja. Meidät vihittiin lauantaina 6.8.2011 Joensuun Helluntaikirkossa (kotikirkkomme). Vihkikaavan tajuaa varmaan ilman kuvatekstejäkin :)

Ethän kopioi kuvia luvatta.
Kuvat Risto Kuittinen.









24. elokuuta 2011

kotiinpaluu

Ei ole kotiaamukahvin voittanutta, vaikka kaksi viikkoa nautiskelin Starbucksin caramel-frappuchinoja. Samoin paahdettu ruisleipä kera juuston ja paprikan = täydellinen makuyhdistelmä! Perunoitakin ehti tulla ikävä. Kaukomaiden ruokakulttuurista on siis palattu (eli häämatkalta) ja uutta kotia päästy asuttamaan :)

Olen tätä nykyä rouva. Vaimo. Ensimmäistä kertaa allekirjoitin uuden pyöräni omistuspaperihin tuoreen sukunimeni ja muikistelin onnellisena. Tuliterä maastopyörä oli siis osittainen häälahjoitus isäni pyöräliikkeestä (anti-piilomainos), kun oma pitkään palvellut lehmäni anastettiin vieraille laitumille. Äh, pyöristä viis! Uskon, että häihin liittyvät höpinät kiinnostavat nyt enemmän. Nyt on vain sellainen kokemusähky häiden ja matkan jälkeen, että on mahdotonta aloittaa jotenkin järjestelmällisesti.

Varon hieman kuvien julkaisussa, koska haluamme mieluummin säväyttää kerralla isolla kuvarykmentillä, kuin että kaikilla jo Facebookeissa vilahtaa kymmenet räpsyt meistä ja häistämme. Kauniita otoksia tuli paljon ja kannatan kaikkia hankkimaan häihin hyvän kuvaajan. Meitä kuvasi tuttumme Risto Kuittinen, jolla on tuore valokuvausyritys. Kunhan näette enemmän hääkuvia, ymmärrätte miksi kehuskelen. On tärkeää löytää kuvaaja, joka vastaa teknisesti ja tyylillisesti toivottua lopputulosta. Kannattaa vaikka vilauttaa kuvaajalle muutamia hääkuvasuosikkeja (esim. googlesta). Tänään pääsemme vielä valikoimaan Riston kanssa varsinaisia hääkuvia.

Tässä yksi suosikkiotoksistani. Fanitan tätä tunnelmaa ja intensiivisyyttä ja rakkautta, joka kuplii, eikä kumpikaan poseeraa epäluonnollisesti (tai irvestele minun tapauksessani).


Kuva on autosta vihkimisen jälkeen. Tällä erää ei vielä paljasteta muuta. Mutta lupaan, että kuvia tulee vielä! Meillä on käynnissä neuvottelut niiden nettijulkaisusta :)

Ps. Nyt lähden päivittämään kolmen viikon blogivajauttani. Love these mornings with my favourite blogs!

7. elokuuta 2011

häälaukku





































Ajelehdin nyt jossain välillä Joensuu-Helsinki :) Kuvamateriaalia on vielä ennen häitä (nyt jo jälkeen häiden) vähän köyhänlaisesti, niin esittelen teille häistä sen mitä voin etukäteen tehdä.

Pitsilaukun tilasin etsystä, hintaa postikuluineen tuli noin 30 euroa. Halusin nimenomaan pitsisen tai tyllipäällysteisen laukun, koska pukuuni ei olisi millään käynyt jokin perus-satiininen häälaukku. Ovelana yksityiskohtana laukun sisävuori on ajateltu "something blue"-kaavaan sopivaksi. Piti sitten Englannista asti lähteä 2 viikkoa ennen häitä tilaamaan, mutta onneksi veska saapui kolmessa päivässä :) Vastaavia laukkuja en Suomesta löytänyt ja sattumalta myös pukuni on kotoisin Lontoosta.

6. elokuuta 2011

ikuinen rakkaus


Tämä on ajastettu postaus. Näillä hetkillä astelen jännittyneenä isäni kanssa Helluntaikirkon käytävää pitkin. Pian kohtaan sulhaseni Jonin ja isäni luovuttaa minut hänelle. Jatkamme yhdessä matkaa alttarille, jossa vihkijämme seisoo.

Tuo sormus sujahtaa kohta sormeeni ikuisiksi ajoiksi :) Kun sanomme tahdon, me myös lupaamme tahtoa rakastaa toista aina. Avioliitossa ei ole kyse sen hetken tunteesta, vaan tahdosta rakastaa. Eihän alttarilla kysytä "rakastatko aina?" vaan "tahdotko rakastaa?". Sormus symboloi jatkuvuutta ja ikuisuutta ja vain kuolema saa avioliiton päättymään. Raamatun mukaan miehestä ja naisesta tulee yhtä, ei ole enää kahta. On vain yksi.