Monena vuonna tähän aikaan keväästä mulle iskee jäätävä tukkainho (ja naama- koska väsynyt ja valkoinen). Onneksi olen varannut ajan kampaajalle juuri ennen reissuunlähtöä, jotta tähän pehkoon saadaan joku tolkku.
Hiukseni eivät ole oikein minkäänlaiset. Ne eivät ole lasimaiset, sileät ja suorat, eivätkä luonnonkiharat ja muhkeana pörröttävät. Ne rehottavat, ovat vähän taipuisat, vähän suorat, päältä paksut ja latvoista ohuet. Pitkät hiukset ovat olleet unelmalistalla ikuisuuden, mutta omavaraisina ne näyttävät kamalilta. Olen angsteissani tullut siihen tulokseen, ettei mikään hiusmalli tai -pituus sovi minulle. Pidennykset tuntuivat väärällä tavalla pitkiltä ja paksuilta ja olivat otsiksettomassa mallissa kasvoilleni tosi raskaat. Ylikasvanut polkkakaan (tai puolipitkä) ei tuntunut aivan omalta, joidenkin rentojen vaateiden kanssa tuli vähän vaisu olo, kun taas naisellisiin vaatteisiin tuo sopi hienosti. Hiuksillani on voimakas tahto palautua töhöttämään samaan reuhkamalliinsa jokaisessa pidemmässä hiustyylissä. Siksi olen miettinyt niitä sivuilta lyhyitä hiuksia, mutta täytyy jättää ne syksylle, jos rohkeuttaa riittää silloin. En viitsi niin pitkälle matkalle ottaa täysin uutta ja laittoa vaativaa hiusmallia (+ en halua näyttää pojalta lötkövaatteineni).
Hiuksia on pakko leikata reissuun pidennyksiin ohennetun latvan ja rääkin jälkeen ja mietin kuitenkin sitä mid lengthiä, joka ainakin hetkittäin oli siedettävä. Twistiksi suunnittelin balayage-tyyliä, mutta ei ehkä niin suurella kontrastilla (ja punaisuudella) kuin ensimmäisessä liukuvärjäyksessäni kaksi vuotta sitten, jossa vedettiin tyvi aivan tummaksi. Nyt ehkä noihin vasemman puolisten suuntaan, vaikka lopputuloksestahan ei toki tiedä, kun lähtökohdat ovat niin erilaiset. Tuon pituisen tukan saisi helposti kiinni, mutta auki se ei olisi niin reuhka kuin tämänhetkinen tukka.
 |
| kuvat 1 2 3 4 |
Oletko koskaan harkinnut hiusten kestosuoristusta? Eri vaihtoehtojahan siihen on paljon! Hellävaraisimmat eivät "vahingoita" omaa hiusta :)
VastaaPoistaEn itseasiassa ole, sillä minusta tuntuu, ettei piikkisuorat hiukset käy minulle :) Pidän hiuksistani ehdottomasti enemmän laineilla tai kiharalla (kuten noissa hiusmallia esittelevissä kuvissa), mutta en raaski jatkuvasti kuormittaa niitä raudoilla. Ehkä tuo suoristusjuttu ei tosiaan ole minun juttuni, permistä sen sijaan olen jopa harkinnut :D
PoistaMatkan ja sen kuumuuden kannalta varmaan ainakin puolipitkä tai lyhyempi malli olisi hyvä, koska ainakin mun paksut hiukseni ovat melkoisen hiostavat. Minusta sinulla on niin kauniit ja naisellisen sirot kasvot, että lyhyemmätkin mallit sopisivat mainiosti. Tietenkin jokainen tietää itse, mikä on itselle se ominaisin tyyli ja jos sinulla olisi lyhyiden hiusten kanssa liian poikamainen olo, niin eivät ne sitten välttämättä oikea ratkaisu ole. Mielestäni ihan lyhyissä hiusmalleissakin on kuitenkin sellaisia selkeän naisellisia vaihtoehtoja.
VastaaPoistaJoo ajattelin kans juuri näin: kuumuus, aavistuksen ekstriimit olosuhteet ja pitkä paksu tukka ei houkuta, vaikka toisaalta ei mulla niiin paksut hiukset olekaan, saati pitkät. Tärkeintä on, että saan ne kiinni ja halutessa ne ovat siistit myös auki. Lyhyet hiukset eivät ole koskaan aiemmin ollut vaihtoehto identiteettikysymyksen vuoksi (ei sen takia, etteikö ne kävisi), mutta nyt olen tämän hiusangstin myötä alkanut todella niitä harkita.
PoistaKappas, mulla on vähän samanlaiset hiushuolet ja -haaveet! :D Long bobin tyyppisen mallin oon päättänyt leikkauttaa nyt seuraavalla kampaamokäynnilläni, koska haluan eroon suht pitkien hiusteni kärsineistä latvoista. Lisäksi kaipaan hiuksiini jotain särmää - mustakin nimittäin tuntuu usein ettei mun tukka oo minkäänlainen... Balayagea olen miettinyt myös, mutta vielä kun mulla on oman värin kasvatteluprosessi sen verta pahasti kesken en viitsi sitä värjäyttää.
VastaaPoistaLuulisin kyllä että long bob / mid length on kivan helppohoitoinen. Ja mun mielestä balayage toimii pitkään polkkaan tosi hyvin! Kollaasissa näyttää ainaski tosi hyvältä. :) Ja ai niin, sulla on muuten ihana blogi! Liityin lukijaksi. :3
http://seljapuunalla.blogspot.fi/
Noniin eikun vaan sitten kampaajalle ja ylikasvaneita bobbeja kehiin :) Sullekin tuo käy aivan varmasti. Ja sitä balayageakinhan voi vähän asteittain heittää mukaan, mulla ainakaan ei ihan kerralla tuu haluttua väritulosta. Mut tietty kannattaa sitä omaa väriä kasvatella, jos siihen prosessiin on ryhtynyt.
PoistaOikein paljon tervetuloa blogin pariin! <3
Musta oli jotenkin järkyttävää, että pohdit aikaisemminkin hiusten leikkuuta poikaystävän näkökulmasta. Minusta on jäätävää, jos poikaystävä haluaa tyttöystävällään olevan pitkät hiukset saatika että määräisi siitä, ei sentään eletä 1800-luvulla. Tekeekö lyhyet hiukset heti pojan näköiseksi? Ei tee, naisellisuus on paljon muutakin. Vähän sama kuin ajattelisi, että pienet rinnat = poikamainen, vaikka sekään ei pidä millään tavalla paikkaansa. Itse en todellakaan haluaisi elää miehen kanssa, joka ei sallisi tai pitäisi siitä, että leikkaan hiukseni. Siinä tietäisin, ettei meidän arvomaailmat kohtaisi. Uskon, että viehättävyyteni ja naisellisuuteni on muutakin kuin pitkä hulmuava tukka. Itseasiassa omissa suhteissa toinen osapuoli on yleensä vaan kannustanut leikkaamaan hiukset, jos siltä tuntuu, ja monesti on lyhyt letti ollutkin.
VastaaPoistaTämän ei ollut tarkoitus olla mitenkään hyökkäävä tai arvosteleva kommentti, mutta iski jo aikaisemmassa tukkapostauksessa silmään. Ja ps. sulle kävis ihan varmasti sivulta lyhyt tukka, et todellakaan olisi edes lököpöksyissä ja hupparissa pojan näköinen. Naisellisuus on niin paljon muutakin.
En tietääkseni tässä postauksessa puhunut poikaystävästä halaistua sanaa (ja tarkoitat varmaan aviomiestäni). Nyt olet kyllä ymmärtänyt jotain väärin. Puhuin miehestäni parilla sanalla tuossa lyhyistä hiuksista innostuneessa -postauksessa ja se oli vain oma spekulointini siitä, että mies ei välttämättä ensisanomalta innostu jostain siilistä päässäni, varsinkin kun olen itse aina paasannut, että yritän kasvattaa hiuksia. En koe itseäni aina niin naiselliseksi kuin haluaisin, siksi tuo poikamaisuus-asia nousee aina hiuksien kanssa esiin. Ja olen aina tosiaan ollut sellainen "unelmoin pitkistä kiharista hiuksista"-tyttö, jolle lyhyet hiukset saattaisivat merkitä jotain maskuliinisempaa kuin monelle muulle.
PoistaEhkä se, että oma tyylini on niin kaukana lyhyt tukka + lökärit -lookista, että en vain koe sen ainakaan lisäävän mitenkään kaunista oloani, oli se sitten feminiininen tai maskuliininen.
Ja lisäisin vielä, että mieheni on elämäni tärkein ihminen, joten kyllä hänen mielipiteensä merkitsee minulle paljon. Hän kannustaa minua kaikessa ja ei ole millään lailla dominoiva, mutta minulla aina viurahtaa välillä päässä ja saatan ykskaks leikkuuttaa otsiksen, jota inhoan viikon päästä. Joskus toppuuttelu on hyvin paikallaan.