tyttöjen reissu Roomaan 05/2013

Nyt on kyllä true Maija Myöhäinen asialla, en nimittäin ole muistanut raportoida viime kevään Rooman matkastani, josta intoilin blogissakin vähän. Jaksoin tapojeni vastaisesti roudata järkkäriä pikkulaukussani ympäri Rooman katuja ja kuvasaalista tuli mukavasti. Oli toukokuun alku. Tulolämpötila Roomassa ~30 astetta. Tuntuu utopistiselta, että Italiassa me tosiaan olimme, aivan kahdestaan ystäväni kanssa. Ja kaupungissa, jossa eksyminen väärälle sivukujalle voi käydä kalliiksi. Aina sitä vain selviää, vaikka ilman ongelmia en meidänkään seikkailumme sujunut.

Kamalin tilanne koettiin hotellin tiskillä. Olimme varanneet huoneen hotellin (Hotel Philia Rome) sivuilta luottokortin numeroilla. Varaustilanne ei vaikuttanut mitenkään epäilyttävältä, koska samoja hintoja löytyi monesta varauspalvelusta ja hotellista luimme enimmäkseen positiviista palautetta. Ojennettuani varausliparin ränsistyneen respan kiharapäiselle kärttyisälle italiaanolle, jäi hän hiljaisena lukemaan lappua ja pudistelemaan päätään. Vilkaisimme ystäväni kanssa toisiamme ja aavistimme pahaa. Nuori mies kutsui hotellin omistajan, todennäköisesti isänsä tai setänsä tiskille ja he yhteistuumin kulmat kurtussa totesivat, että meillä ei ole varausta. Panikoin heti, että noniin nyt on luottokortilta menneet rahat ja nyt ne pissittää meitä jajaja ollaan keskellä Roomaa vilkkaana tursitiaikana, eikä meillä ole huonetta ja kohta tyypit varmaan ryöstää meidät jne.
 
Kävi ilmi, että olimme varanneet huoneen ns. peilisivulta, eikä missään nimessä heidän omilta sivuiltaan. Eniten ärsytti, ettei missään heidän omissa varaussysteemeissään mainittu tai varoiteltu huijaussivuista ja ilmiselvästi hekin tiesivät sivuston olemassaolon ja olivat ihan fine sen kanssa, että turistit joutuvat huijatuiksi. Kukaan ei koskaan pyydellyt myöskään anteeksi. Laatutietoinen asiakaspalveluun tottunut suomalainen närkästyy vähän tässä vaiheessa. Heillä kuitenkin sattui olemaan juuri varaamamme kaltainen huone vapaana, joka ystävällisesti sitten saatiin käyttöömme samaan hintaan kuin varasimmekin.

Seuraava epäilys tulvahti mieleemme maksuvaiheessa; rahat haluttiin etukäteen, kortit eivät toimineet heidän päättellään ja käteiskuititkin olivat "loppuneet". Sydänalassa muljahti. Nyt joku todella yrittää huijata. Älysimme vaatia, että maksamme käteisellä vasta sitten kun kuittipaperia tulee lisää. Saimme huoneen, joka haisi yökkäyksiin asti joltain siivoushajusteelta, yleinen kunto retuperällä ja jonka kylppäri oli yltä päältä homeessa. Pistorasiat eivät oikein toimineet, eikä mikään mukaan. Olimme Joensuu-Helsinki-Rooma-matkasta niin väsyneitä ja matka-aikaa oli niin vähän, että päätimme ottaa haisevan huoneen.

Tästä eteenpäin asiat sujuivatkin paremmin ja otimme kommellukset seikkailumielellä. Pieni koti-ikävä karisi nopeasti ja pääsimme Rooman makuun :)

Suunnitelmamme oli yksinkertaisuudessaan nauttia siitä, mitä kaupunki antoi ja meidän tapauksessamme se tarkoitti silmänruokaa ja ruokaa :) Mieleenjäävimpinä koin perus-turistikohteet Colosseum, Espanjalaiset portaat, Trevin suihkulähde, Pietarin kirkko Vatikaanissa ja ihanat Porte Portesen markkinat.

Colosseum oli odotuksien mukaan iso ja kivinen. Siinä se kökötti keskellä urbaania elämää. Muutama miljoona kuvaa tuli otettua, mutta emme käyneet sisällä. Pohdimme tovin minkälaisiin historian tapahtumiin Colosseum liittyy. Ottaen huomioon kuinka nuori Suomi esimerkiksi on, on aina jotenkin jännää käydä paikoissa, joissa on ollut siviilisaatioita tuhansia vuosia sitten. Colosseuminkin rakennettiin vain tovi Kristuksen jälkeen ja kuinka monta aikakautta ja tapahtumaa se onkaan saanut kokea. Ei ihme, että hökötys on ikuisen kaupungin symboli.

"Jos Roomassa vieraileva heittää kolikon Trevin suihkulähteeseen, hän palaa kaupunkiin takaisin." Sananlaskun mukaan en ole palaamassa Roomaan. 1700-luvulla pykätty Trevin suihkulähde oli oikeastaan vain kaunista katseltavaa. Ja täynnä turisteja.

Piazza di Spagna oli erityisen kaunis ja romanttinen alue (ja suosikkimme kaikista aukioista). Aukiolta ylemmille kaduille nousevat pinkein kukin ja puskin vuoratut Espanjalaiset portaat, jonne porukka kookontuu ihan vain kohtaamaan toisiaan (ja turistit ihmettelemään). Tämäkin funktioton, mutta kaunis nähtävyys on kotoisin 1700-luvulta. Wikipediasta löytyy kuva portaista vuodelta 1908.

Pietarin kirkko. 400 vuotta vanha 23 000 m² pytinki hervottomalla "etupihalla". Mielettömiä yksityiskohtia, jätti-isoja patsaita, suuria mosaiikkiseiniä, loputtoman korkea kupolikatto, kapeat kierreportaat ja ilmava näkymä Rooman ylle. Itse Michelangelon freskoja ja veistoksia saa ihailla kirkossa muiden historiallisten taideteosten ohessa. Nimensä kirkko sai arvatenkin Jeesuksen opetuslapsesta, eli Pietarista, joka katolilaisen perimätiedon mukaan ristinnaulittiin Pietarin aukiolla. Katolilainen kirkko pitää Pietaria ensimmäisenä paavina.


Kirkkoon pääsy oli maksutonta, mutta katon kupolille pääsymaksu taisi olla kympin luokkaa. Jonotimme ensin kolme tuntia seisten ja raahauduimme miljoona kapeakäytäväistä porrasta katolle, jossa sitten vielä satoi kaatamalla :D mutta näköala kieltämättä miellytti. Kuvassa näkyy tuo kiemurteleva jono, josta aloitimme.

Ja samalla tuli uusi valtio listalle: Vatikaani. Pieni ja pippurinen paavin kotikylä ei eronnut ulkoisesti muusta Roomasta.

Porte Portesen markkinoille matka oli hivenen monimutkainen, mutta pääsimme perille ystävällisen vanhemman italialaisherran avulla. Kojuja riitti ja samat euron ja parin paidanrytkyt tulivat vastaan monella kohdalla. Jo totuttuun tapaan myyjät houkuttelivat kilpaa "bella"-huudahduksillaan niin meitä kuin muita ohikulkijoita. Lipevä flirtti oli monella nuorella hallussa (ihan muuallakin kuin markkinoilla) ja muutenkin turhan röyhkeästi kielenkannat irtosivat ja joskus myös käpälät harhailivat metrossa. Jotain yleistä turistiantipatiaa tai käytöstapojen puutetta oli havaittavissa "hocker"- ja "fuck you" -kommenttien muodossa.

Joitain aarteita markkinat kuitenkin tarjosivat; jotkut kojuista olivat erikoistuneet vintage-tavaroihin, erityisesti laukkuihin. Silmät kiiluen ostin itselleni kaksi vanhaa nahkaista käsilaukkua, tietenkin sopivasti tinkien. Toisessa laukussa on vieläkin voimakas ominaishaju, liekö nahan vai jonkun homeen ansiota :D Hintaa laukuille jäi muistaakseni 10€ ja 15€. Ihana ajatus, että ne ovat saattaneet olla jonkun roomalaisen rouvan joskus... Ostin myös kolmen euron ballerinat ja joitain rihkamakoruja.

Gelatoja kaikissa mauissa mitä kuvitella saattaa! Minun tuutistani löytyy kookosta ja jugurttia. 

 

Muulla shoppailulla ei ollut niin väliä, kunhan pääsin Kikon liikkeeseen koluamaan. Harmi vain, että liikkeet olivat niin täynnä, että tuotteiden tutkiminen oli vähän epämukavaa. Kikosta kotiutin muutaman värikkään lakan itselle ja muutaman tuliaiseksi. Myös kirkkaanpunainen huultenrajauskynä löysi tiensä ostoskoriini.

Mangosta bongattu valkoinen mekko, jonka kaveriksi heitin viilenevään iltaan tekonahkiksen. 

Harmiksemme emme saaneet ketään Roomassa asuvaa oppaaksemme. Pelkkä turistireisaaminen ei anna todellista ja kattavaa kuvaa kohteesta ja helposti monet hyvät asiat jää kokematta.

Ihaninta näissä reissuissa on aina kuitenkin rakkaan ystävän kanssa matkaaminen. Kiinnostuksen kohteet, budjetti, ruoka- ja shoppailuintressit, visuaaliset nautinnot ja jopa voimavarat sekä laittautumisaika ovat samankaltaiset :D Tuon neidin kanssa ollaan koettu ilojen ja surujen kirjoa yhdessä alakoulusta saakka ♥

 

Koosteena fiilinkini ikuisesta kaupungista:

 Rooman ihanuudet:

- Kaunis arkkitehtuuri

- Historian havina

- Ilmasto, kasvillisuus

- Ruokakulttuuri

- Shoppailumahdollisuudet

- Helpot metroreitit
 - Jäätelö
 - Markkinat

- Kahvi

Rooman epämukavuudet:

- Röyhkeät ihmiset

- Varkaat/huijarit

- Ränsistyneet/homeiset rakennukset ja hotellit
(noh, halvalla ei voi saada hyvää)

- Turistirysä

Nyt olisi tosi kiva kuulla teidän kokemuksia Roomasta.
Oliko unelmien reissu vai saitko kokea epävarmuuden hetkiä hotellin tiskillä tai hämärtyneellä kadulla?
Saa toki muutakin kommenttia heittää! Houkutteleeko ikuinen kaupunki? :)