ilorokkievakko

Kerran vuodessa kotikaupunkini valtaa sekamelska, väenpaljous, musiikki ja biletys. Ilosaarirock. Olen viettänyt rokkia monissa merkeissä 14-vuotiaasta lähtien, viimeisimmät kerrat lähinnä töissä (koulun syytä). Viimeinen festereille osallistuminen tapahtui vuonna 2010, jolloin olin niin ikään talkootöissä totutusti ilmainen lippu palkkiona. Näin parit tutut, kiersin alueen kerran läpi, ahdistuin ihmisten käytöksestä, liukenin paikalta ja ilta päätyi ensitreffeihin nykyisen aviomieheni kanssa. Ei paha.

2010 ja samat housut vielä käytössä

Sittemmin Linnunlahden alue on ollut lähinnä oivaa lenkkimaastoa, eikä Itä-Suomen big bang jaksa kiinnostaa. En jaksa pomppia ja saada paikkoja verille yleisössä kahlatessa, enkä toisaalta tiedä sellaista musiikkia, joka aiheuttaisi jotain valtavia kiksejä. En halua päihtyä, enkä tahdo idoloida tai palvoa artisteja. Ainoa, miten olen kolmen vuoden aikana Ilosaarirockiin liittynyt on seurakuntien yhteistyössä järjestämän Ilosaarirock-aktion grafiikka.

Tänä vuonna perinteinen varhaisnuorisoleiri ei mene rokin kanssa päällekäin, joten pakenen perheen naisväen kanssa mökille rentoutumaan, saunomaan, uimaan ja syömään. Mulla on "vanhemmiten" tullut erityisen lämmin suhde luontoon ja mökkimaisemiin. Rakastan kaikkea kalastamisesta naku-uintiin ja mustikanpoiminnasta nuotion loimuun. Mökillehän voi nyt mennä muulloinkin, mutta kotikapungin ruuhkautuminen antaa erityisen hyvän syyn.

Nauttikaahan festareistanne turvallisesti! Minä nautin laineiden liplatuksesta.

Ja jos hengelliset keskustelut (siis muustakin kuin Päivi Räsäsestä) kiinnostaa, niin tuohon Tiedepuiston paikkeilla päivystävään Ilosaarirock-aktioporukkaan kannattaa ottaa kontaktia.