Kynnet sen sijaan ikuistin. Muistelin omaa häämanikyyriäni ja sen pitkää kestoa, joten Mavalan Olbia pääsi tositoimiin. Kaksi kerrosta, nimettömässä strassi ja päällyslakka.
Harmi vain, että Olbia on kynnellä vaaleanpunainen, eikä yhtä helmenvaalea kuin pullossa.
Sain häistä myös ruusuisen muiston. Minulla oli kunnia hääaamuna olla koristelemassa juhlapaikkaa (joka oli muuten sama kuin omamme) ja auttaa morsianta menun, nimikylttien ja muiden tulosteiden teossa. Kaikki häissä oli jotenkin niin kaunista ja helmikuisen helmeilevää.
Ruusukimpussa on jotain ainutlaatuista. Jotain perinteisen romanttista ja viatonta.
Tämä taitaa olla elämäni ensimmäinen.
Jee, pitkästä aikaa postaus. :) (Ei siis syyllistävällä äänensävyllä! ;D)
VastaaPoistaNämä ovat kivoja yllätyksiä aina. :)
Postaustahti on kyllä mateleva :) toisinaan on vain ikävän vähän aikaa..
PoistaHäät ovat ihania♥ Ja niin on ihana tuo kuva tuossa vikassa kuvassa. Onko teidän omista häistä?
VastaaPoistaNiin ovat <3 Ja juu, meidän häistä on kuva :)
PoistaViimeksi häissä ollessani tajusin, että inhoan perinteisiä häitä, jotka noudattavat jotain kaavaa. Morsiamen ryöstö ym. leikit tuntuivat niin väkinäisiltä ja sulhanen kiusaantuneelta. Mutta pääasia tietysti, että hääpari on lopulta onnellinen "saadessaan toisensa", ei siinä mitään :)
VastaaPoistaMonet noista perinteistä on vähän kuluneita etenkin jos porukka ei ole meiningissä mukana, mutta eivät kliseet kyllä ole saaneet minua inhoamaan yksiäkään häitä. Minusta häissä parasta on avioliittoon astumisen tärkeys, herkkyys ja kauneus, ei niinkään vieraiden viihdyttäminen.
Poista