reissu takana, kesä edessä

Kinuskisuklaajäätelö sulaa sormille, marketin etupihan penkki on niin kuuma, ettei sille voi pyllyään laskea ja aurinkolasien takaa paljastuu hiestä kiiltävä, pisamien täyttämä hymynaama. Menikö Finnairilta muutamasata kilometriä ohi kun rullansa asvaltille tömäytti? Kun starttasimme 25 tunnin kotimatkamme talvisesta Sydneystä, olin kääriytynyt kahteen t-paitaan, neuleeseen, huppariin, takkiin, farkkuihin ja pipoon. Vilkaisimme epäilevästi toisiimme, kun kapu hurmaavalla suomiaksentillaan ja vähän mukacoolilla tylsistyneellä äänellä kuulutteli että "ihan kiva sää, semmoset 27 astetta". On todella kiva olla kotona (tai huomenna hikisen junamatkan jälkeen varsinaisesti kotona, mutta jopa Helsinki tuntuu kotoisalta tuon rönyämisen jälkeen)!

Reissukuvasaldo on kiitettävä ja seulominen on aina luvattoman hidasta. Mutta fiilikset ovat tällä hetkellä korkealla, koska Suomi ja sen kesä tuntuu unelmalta moniin asuttamiimme paikkoihin verrattuna.

Vaikka rakastan matkustamista aina pakkauslistojen väkertämisestä laukkujen purkamiseen asti, huomasin tällä lähes parin kuukauden retkellä sen, että rakkaita tulee ikävä. Ei mikään kolkka maailmassa ole niin merkittävä tai upea, että haluaisin nähdä sen yksin (paitsi ehkä jossain tilanteessa jotkut luonnon tarjoamat ömeizingkauniit jutut, mutta ei mitkään rakennukset tai monumentit). Kaikki hienous, kaikki isoimmat ja upeimmat nähtävyydet menettävät merkityksen. Viihdymme toki kahdestaan hyvin, mutta jotenkin tunne siitä, että kunpa äiti, isä, sisko tai veli, heidän perheensä tai mummo ja ukki, ne kaverit ja ne ystävät olisivat juuri nyt täällä jakamassa tämän hetken, voimistui, mitä pidemmälle matka vei.

Siksi tuntuu aivan etuoikeutetulta viettää vielä kesän viimeinen kuukausi ihan vain Suomessa, omien rakkaiden parissa. Rahatilanteemme reissun jälkeen on tosi nihkeä, mutta jotenkin tuntuu, että tällä kertaa se ei haittaa. Haluaisin syödä kliseisesti mansikoita (mielellään sormet punaisina poimintaurakan jälkeen), ottaa pyörä alle ja hurauttaa piknikille, heräillä rauhassa kahvikupin kanssa, hihhuloida kesäsateessa ja metsästää salamoita jyrinän jälkeen, saunoa ja nauttia mökin hiljaisuudesta ja takkatulesta, metsästää hyttysiä yöllä, suunnata ekstemporelähikyläroadtripille, katsella auringonlaskuja ja -nousuja, hommata itseni kesäkuntoon, lukea blogeja ja valokuvata, inspiroitua ja fiilistellä. Jotain tämmöistä mulla on mielessä ;)

Kertkohaan miten teidät kesät on tähän mennessä hurisseet ja mitä tuleman pitää? Mitä kesäunelmia teillä on?

PS. Pari kynsilakkaihanuutta tuli löydettyä edullisesti matkalta. Pieniin reissuostoksiin palatkaamme myöhemmin :)