Thaimaan aktio - buddhalaisuudesta

Tiedätte sen tunteen, kun olisi niin paljon kerrottava, mutta niin vajavainen ilmaisukyky. Thaimaan aktiomatka säilyy ajatuksissani isona seikkailuna, jonka anti oli paljon suurempi kuin uskalsimme toivoa. Täytyy vain tyytyä siihen, etten voi kertoa kaikkea, mitä tunnen ja ajattelen aktion jäljiltä. Yhden asian kuitenkin tiedän: Thaimaahan on päästävä takaisin.

Thaimaa ei ole vain Pattayan, Phuketin tai Hua Hinin turistirysäranta, jossa nuoret ilotytöt kauppaavat itseään keski-ikäisille kaljamahalänkkäreille. Se ei ole vain upeaa eksoottista kasvillisuutta palmujen, mangopuiden, orkideoiden ja frangipanikukkien keskellä. Thaimaa ei ole myöskään vain kauniita kullattuja temppeleitä ja lempeää buddhalaisuutta, tai norsuratsastusta, jokiajelua, halpaa krääsäshoppailua tai herkullista ruokaa.  Toki tätä kaikkea Thaimaa on, mutta sen sisällä piilee jotain paljon enemmän.

Ensimetreiltä lähtien Thaimaa tuntui erikoiselta. Isot buddhapatsaat viestivät maan pääuskonnosta heti lentokentän porteilta lähtien. Toinen ominaispiirre, mitä ei voi olla huomaamatta, ovat suuret kuvat kuninkaasta yltympäriinsä. Kolmantena tulevat norsupatsaat. Thaimaassa palvotaan myös norsuja.

 Saimme matkan aikana kuulla mielenkiintoisia elämäntarinoita ja elämäntapoja thaimaalaisilta ja suomalaisilta, jotka ovat asuneet Thaimaassa vuosikausia. Thaimaan lipun värit merkitsevät kolmea asiaa: uskontoa, kuningasta ja valtiota. Nämä lipun symbolit, etenkin kaksi ensimmäistä, ovat Thaimaan kansassa erittäin voimakkaasti läsnä. Kuninkaan kunnioitus, sekä buddhalaisuus tulevat heidän kertomuksiensa mukaan heille äidinmaidossa. Ne ovat heille elämäntapa. Uskontoakaan ei niinkään valita tai pohdita, buddhalaisuus tulee elämäntapana, osana kulttuuria.

Miten buddhalaisuus sitten näkyy thailaisen elämässä? Se näkyy. Näkyy aivan eri tavalla kuin kristinusko suomalaisen rivikristityn elämässä.

Jos suomalaisen perusjampan arjessa ilmenisi jokin outo yliluonnollinen tapaus, sanotaan vaikka, että alkaisi tuntua siltä, että oma lapsi on ns. riivattu. Miten jamppa tähän suhtautuisi? (Nyt kaikki ajattelevat, että buu, ei riivattuja ole oikeasti olemassa, mutta lue kiitos loppuun.) Jos vain tulisi olo, että kaikki ei ole ihan normaalisti. Se puhuu vieraalla äänellä, katsoisi oudosti, raapii ja ryömii sängyn alle jne. Tämä tapaus toistuisi lääkäri- ja psykiatrikäynneistä huolimatta joka yö. Voisiko vanhemmille tulla kertaakaan mieleen, että kokeillaan rukousta. Kääntymistä Jumalan puoleen. Suomalaisessa kulttuurihistoriassa kristinusko on kuitenkin aika voimakkaasti vielä läsnä. Vaikkei olisi koskaan elänyt Jumalalle, olisi kuitenkin kuullut tällaisesta kaikkivaltiaasta, niin kyllä, suomalainen saattaisi vaikka vähän rukoilla tai koettaa kääntyä jonkun kristillisen henkilön puoleen. Tämä olisi tietenkin paholaiselle varsin ikävää.

Thaimaassa tällaisessa tapauksessa ei rukoilla kristinuskon Jumalaa. Mitä thailainen tekisi, jos lapsi alkaa vaikuttaa riivatulta? Hän pelkäisi. Hän kääntyisi henkimaailman puoleen ja alkaisi tehdä kauppaa. Tiesitkö, että Thaimaassa monet pienet lapset uhrataan vauvoina pahoille hengille, kun vanhemmat haluavat onnea itselleen? Thaimaassa monen muun buddhalaisen maan tapaan, henkivallat näkyvät ja tuntuvat aivan eri tavalla. Suomessa välinpitämättömyys on ottanut paikkansa ja vastapuoli hoitanut hommansa lahjakkaasti meille sopivalla tavalla: henkivaltoja ei juuri näy. Thaimaassa tapaukset hoidetaan vähän eri lailla, kääntymällä henkien puoleen.

Kristinuskoon kääntyneet thailaiset kertoivat, että buddhalaisuus oli heidän elämässään kaikkea muuta kuin rauhallinen, lempeä uskonto, jota se jollekin turistilänkkärille saattaa näyttää. He elivät jatkuvassa pelossa, heidän uskonnolliset toimensa perustuivat pelkoon ja ahdistukseen. Etenkin maaseudulla, jossa vietimme ensimmäisen viikon, henkien palvonta ja miellyttäminen oli vahvasti läsnä. Erilaisin uhrilahjoin, suitsukkein ja amulettien kera henkiä lepytellään päivittäin.

Buddhatemppeli kanavan varrella

Omasta mielestäni buddhalaisuus ainakin näiden thailaisten kertomana on ennen kaikkea ristiriitainen uskonto. Buddha oli elävä henkilö, joka taannoin saavutti valaistumisen ja meditaation ja jota buddhalaiset nyt palvovat. Toisaalta taas kuningas Thaimaassa on myös arvokkain henkilö, jota kunnioitetaan ylitse kaiken. Toisten haarojen mukaan uskotaan kuitenkin yliluonnolliseen jumalaan, toisten ei. Sitten taas jos ei uskota mihinkään yliluonnolliseen, kuinka on mahdollista uskoa karmaan, jonka mukaan onni potkii persuksille, jos on ansainnut sen. Kuka tämän hyvän karman sitten jakaa? Joku evoluutio vai maailman yleinen järjestys? Entä sitten kun jälleensynnytään siihen tässä elämässä ansaittuun uuteen elämään? Eikö sekään ole mitään yliluonnollista? Sekin mietityttää, että miksi buddhapatsaat ovat yleensä tyytyväisiä ja leppoisannäköisiä pullukoita, kun taas buddhalaisuudessa pyritään itsekuriin ja ruumiillisten halujen kieltäytymiseen.

Munkit ruokkivat kaloja ja lintuja

Buddhalaisuus näkyy Thaimaassa myös elinoloissa. Eniten minua ärsytti se, että hienon kullatun buddhatemppelin tai luostarin (jossa munkit asuvat) vieressä kököttää rähjäinen asuntohökkeli, jossa se tavisihminen asuu. Erot ovat hurjia. En selvittänyt asiaa tarkemmin, mutta veikkaan, että valtio rahoitaa luostareita, mutta mitään toimeentulotukea tavisthailaisten on turha tuskin toivoa. Tämä johtaa tietysti yhteen positiiviseen piirteeseen, mitä Suomessa ei enää ole, nimittäin yhteisöllisyyteen ja perhekeskeisyyteen. Kun on tultava toimeen omillaan, tukeudutaan perheeseen. Thaimaassa on tapana, että nuoret elättävät vanhempiaan ja isovanhempiaan. Tästä juontuu tosin myös ikäviä piirteitä, kuten se, että maaseudulta perheet lähettävät tyttäriään kaupunkeihin myymään itseään ja tuottamaan perheelleen rahaa. Monet joutuvat myös huijauksien kautta "paremman elämän" houkuttelemina prostituoiduiksi.

Asunto kanavan varrella

Tämä thailaisen buddhalaisen teksti kertoo millaisia rituaaleja buddhalaisuus pitää sisällään. Ennustetaan tulevaisuutta, kumarretaan patsaita ja kuvia sekä toteutetaan rituaaleja. Voin kertoa, että kristittynä tämä kuulostaa puistattavalta toiminnalta - kaikki mistä kehotetaan pysymään erossa Raamatussa. Ulkopuolisen on varmaan helpompi nähdä mitä yhteistä kristinuskolla ja buddhalaisuudella uskontoina on, mutta itselle niissä ei kyllä ole mitään samaa. Kristus on minulle vapautta kaikista peloista, ahdistuksista ja kuolemasta. En tiedä voiko buddha vapauttaa jonkun jostain, mutta näiden kertomuksien perusteella en ihan heppoisesti lähtisi buddhalaista valaistumista suosittelemaan, vaikka se kuulostaisi länkkärin korvaan ah niin eksoottiselta ja erilaiselta.

Mielipiteet ovat omiani ja tiedot perustuvat Thaimaassa asuvien henkilöiden elämäntarinoihin. Teksti ei ole täydellinen kertomus buddhalaisuudesta, vaan ko. uskonnossa eläneiden ihmisten kokemuksia. Kiitos.

Kaikki kuvat ovat reissultamme.