Jostain syystä minä rakastan syksyä aivan valtavasti. Tunnistan tämän intohimon itsessäni vuoden ympäri, eikä se ole kohta 23 syksyn (jaiks!) aikana onnistunut muuttumaan. Pidän syksystä aina marraskuun alkuun tai siihen asti, kunnes lumet tulevat. Ensilumikin on ihanaa, mutta joku minussa kilahtaa aina, kun lehdet alkavat liukua lämminsävyisiksi, kun pirpanat valikoivat uusia koulureppuja ja pyyhekumeja Tiimarista (krhm, itseni mukaanlukien), kun saa vaihtaa ballerinat punaisiin kumisaappaisiin ja lampsia katuja sateenvarjon keikkuessa olalla. Syksyn hämärät illat kynttilänvalossa, teemuki kädessä ja joko romanttisen tai vähän kauhuisen leffan säestämänä saa minussa paljon positiivista väreilyä aikaan. Syysmyräkät, hetket ystävien kanssa tai yksinäinen hetki sillalla, pitkähihaiset puserot ja neuletakkiin kietoutuminen, syvät sävyt, uusi alku ja iso ripaus romantiikkaa. Olen ihan syksyn lapsi.
Muistan jo ala-asteella, että rakastin askarrella syksyaiheisia juttuja, kuten jotain silkkipaperilehtiä. Ehkä syksy tuo minulle paljon mieleen iloisia lapsuudenmuistoja, monia yksityiskohtia, jotka luultavasti muistan aina :)
Uusia juttuja syksyyn (random-kuvitusta)
Marimekkolokki
UUSION kamerapussukka käsintehty kierrätyskankaasta, 10e Taitokortteli Joensuu
Käsintehty keraaminen saippuavati, 4e Wanhan kaupungin päivänä Taitokorttelin myyjäisistä
Alkoi oikein kutkuttaa, kun luin sun tekstin. Oon ollut ihan innoissani tästä lämpimästä kesästä, enkä tosiaankaan ikävöi syksyä... ihan vielä. Mutta kun syyskuu saapuu, alan minäkin nautiskella näistä asioista ja sitten tosiaan nautiskellaan koko rahan edestä. :)
VastaaPoistaVarpunen: En minäkään kesää inhoa, mutta syksy vaan aina vie voiton kaikista vuodenajoista ;) Ehkäpä lasken röyhkäesti vielä elokuun viimeiset auringonlaskut jo syksyn puolelle... syksy voi olla niin paljon enemmän kuin kuihtumista ja ainaista arkea.
VastaaPoista