Jättitaskutunika

Kätöset tekee mieli väkisin upottaa pehmeisiin jumbotaskuihin. On erittäin harvoja tunikoita, joita tohdin käyttää vain sukkiksien kanssa. Gina Tricotin Michelle Dress, (joka siis nimensä mukaan ei olekaan tunika!), on yksi niistä (no ok, se on jokatapauksesa lyhyt minulle). Tänä keväänä olen selkeästi kiinnittänyt harakankynteni raidallisiin (eli siis jo peräti kahteen) vaatekappaleisiin. Mukavan freesiä ja simppeliä välillä pastellinsävyisten täyteläisten kukkakuosien sijaan.



Koulun (eli syömisen) jälkeen oli pakko kiinniittää otsis pinnillä (ja esitellä valloittavan korkeaa hiusrajaani) ja palmikoida latvat yhteen kasaan. Ei tässä helteessä kestä painavaa mustaa tukkaa niskaan tahi otsaan liimautumassa.



En siltikään voisi rakastaa uusia hiuksiani vähempää. Tasavärinen pitkä kihartuva hius on nipistänyt laittautumisaikani minimiin! Meikkiin kuuluu mineraalipohja, aurikonpuuteri tai kuultoposkipuna, tumma ylärajaus ja ruskea ripsari. Huulirasvaa tai kevyttä kiiltoa - jos jaksaa. Ennenhän väkertelin luomiväritaidetta joka aamu, mikä ei suoranaisesti ole alaani, ei vastaa kärsivällisyyttäni + se ei tykkää pysyä rasvoittuvilla lähinnä vaosta koostuvilla luomillani kovin hehkeänä. Siis niinä kiireisinä auringon paahtamina, sateen piiskaamiina tai tuulentuivertamina aamuina (jäljelle jäi pilviset?).

Vaikka meikkaan ja laittudun mielelläni, kesänkynnyksellä minussa nousee sellainen huiteleva hippi/peikko/romanttinen tyttö, joka ei kyllä koskaan ole ollutkaan huoliteltu, eikä sen puoleen romanttisuuskaan ole vuodenaikasidonnainen piirre.



Hiuksia laitan niin paljon kuin on aikaa: kuivashampoota sinne tänne mattaisuutta ja tukea tuomaan tai joku lettisykerö, useimmiten kuitenkin vain heräämistilasta seminaariin.

• 4R hair powder, 10e kampaamokauppa Sitruuna