Tänä vuonna koetan olla tekemättä sitä virhettä. Nyt on huhtikuu - jo minunkin mielestäni virallisesti kevät, vaikkei ulkona siltä tunnu (täällä susirajalla). Rännässä ja viimassa poljen joka ikinen aamu tai ilta Prisman kassalle =luxury life. Joka tapauksessa, noin kuusi vuotta sitten tuhlasin vähäisetkin viikkorahani kevään ensimmäisiin kesävaatteisiin. Heti olin kärkkymässä ja ostin sen pinkeimmän narutopin. Kesästä haaveilu alkoi hyvissä ajoin, ehkä helmi-maaliskuussa. Ainoa miinus siinä oli, että kesä yleensä tuli vasta kesäkuun lopuksi ja helmikuussa nirunaruja ei oikein tarennut pitää. Ja se pahin juttu oli, että olin jo kyllästynyt siihen neljä kuukautta kaapissa pyörineeseen riepuun ja armottomaan
nositkunon+20astetta-sovitteluun, kun ne hellepäivät viimein koittivat. Traagista muodinjanoiselle köyhälle teinille :/
Joten, joitain aikoja myöhemmin, ehkä pari viime vuotta, olen säästänyt kesäostokseni hyvin tietoisesti vasta sinne, kun kesä oikeasti oikeasti vallitsi kaikissa maakunnissa. Ihana ajatus, että saa nykäistä hurmaavan kesämekkosen heti ylle, kun sovituskopista hikoili tiensä ulos. MUTTA. Eihän se niinkään ollut. Karvaat pettymykset vaivalla säästetyistä kesävaaterahoista iskivät kasvoille joka putiikista. Kun etsin viime kesän (okei en ollut säästellyt mitään erityisiä kesävaatevaroja) heinäkuussa ballerinoja, löysin ehkä yhdet vääränkokoiset jostain alelaarista ja toiset sinivalkoruudulliset citymarketin maalaismallistosta. Rasitti aivan juukelisti! Siis, kerrankin kun minä ajattelin ennakoivasti ja säästin ennakoivat ostokset vasta h-hetkeen, ei niitä enää ollutkaan missään. Sama homma tuubitopin kanssa. Näin ne jo toukokuussa Henkkamaukan rekissä, mutta kävelin sulavasti ohi ajatellen, että kylmähän noissa tulee. Vaan muutaman viikon päästä siellä roikkui enää se yksinäinen XXXXL jossain siellä villaneuleiden ja säärystimien keskellä.
Sesonkituotteet eivät oikein osunneet sesongille, ainakaan sille, mikä täälläpäin maailmaa vallitsee. Esimerkiksi nyt, vaikkapa se H&M, on täynnä ihania haaremityylisiä haalareita (sanoinko todella "ihana haalari"...), hempeitä toppeja, bikineitä, släbäreitä, kevyitä mekkoja... mutta voinko oikeasti käyttää noista vielä yhtäkään? En voi. Se, että celsiukset ovat todella vielä veden jäätymispisteen alapuolella, ja se, että useimmissa laitoksissa kuten kouluissa, työpaikoilla ja seurakunnissa, paisleykuvioinen trikoohaalari huhtikuussa voisi näyttää koomiselta (ainakin toppatakin kanssa). En mie vaan tiijä, mutta ihmettelen vähän, että miksi pitäisi osata ajatella niin monta kuukautta etukäteen? Mie en ossaa. Mutta silti tänä vuonna ajattelin palata entiseen hyvään. Uskon, että tyylini on vähän tietoisempi kuin hoppari-gootti-hippi-vaiheiden ohi vaeltaneella pyhäselkäläisellä varhaisnuorella. Tänä vuonna I shall return, ja ostan muutaman varovaisen tarkasti harkitun kesävaatteen ehkä mahdollisesti ajatellen tulevaa häämatkaa hihihih. Ok, töihin nyt. Kiitän.
kollaasin kuvat
Blue Tomato,
Gina Tricot,
H&MPS. Piti taas noin kymmenen kertaa harkita tämänkin postauksen julkaisua. Oma kirjoitustyyli jälkeenpäin luettuna on nimittäin todella urvelonnäköistä x.x Voisin keskittyä jatkossa näihin kollaaseihin...
