12. maaliskuuta 2014

elämää pidennysten jälkeen

Kumma kyllä, reaktioni teippien poistamisen jälkeen ei ollutkaan melodramaattinen. Se, mitä puolen vuoden teippijakso opetti, on kolmisanainen lause: Arvosta luonnollista kauneuttasi. Olen yksinkertaisesti vuosien vaellusten ja suossa möyryämisen jälkeen todennut, että sellaiset ominaisuudet, jotka minulle on luotu, ovat ne, jotka sopivat minulle parhaiten. Mainostäydellisyyden tavoittelu on turhaa. Vihreänruskeat silmät, kellertävä kalpea iho ja latvoista oheneva harmaanruskea töhöttävä tukka. Se riittää.

Arvostan sitä, että hiukset saa laittaa korkealle ponnarille milloin vain. Hiukset saavat olla mytyssä, saa nukkua hiukset auki ja pestä niitä milloin huvittaa. Saa unohtaa hiuksiin jätettävän hoitoaineen. Ei tarvitse suoristaa, eikä kihartaa. Ei tarvitse pelätä ylikasvaneiden teippien vilkkumista. Hiustuppo ei lähde harjatessa. Ei välillä tarvitse edes harjata. Ja jotenkin tuo lyhyempi, kärsinyt, ohennut tukka sopii kasvoihini. Tuntuu kotoisammalta. Ei ole tarvinnut ajatella kokoajan sitä miten hiukset ovat - se vapauttaa. Rohkaisen.

Mutta jotain hälyyttäviä innostumisen merkkejä johonkin täysin erilaiseen on havaittu. Se voi olla katastrofi tai maailman siistein juttu. En ole koskaan mieltänyt itseäni lyhythiuksiseksi. Mutta viikon ajan on tuntunut siltä, että voisin olla. Sivuilta tummemmat lyhyet, päältä vaaleampi ja kiharainen pöyheä pehko. Olisipa outoa, mutta niin kiehtovaa! Vielä pitää mies käännyttää ajatukselle. Mikä siinä muuten on, että monesti puolisot eivät halua vaimojen leikkaavan hiuksiaan?

kuva1 kuva2 kuva3 kuva4 kuva5

Vai käykö tommoset hiukset vaan Rihannalle :B Kertokaa!

6 kommenttia:

  1. Mä oon unelmoinut tuon mallisista hiuksista pitkään. Pinkin ja Rihannan (hius)tyylit ovat jotain uskomattoman upeita. Mutta mun oma vahva, tikkusuora hiuslaatu ei välttämättä anna oikeutta tälläiseen lyhyeen kampaukseen. Ainakin sitä pitäisi olla koko ajan siistimässä, että se pitää mallinsa. Ehkä mä vielä joku päivä uskallan leikata tälläisen mallin omaan päälakeeni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tämä innostus on herännyt ihan äskettäin, en ole koskaan katsellut lyhyitä hiuksia ajatuksisanikaan, että leikkaanpa samanlaiset, vaikka monille särmä lyhyt tukka käy upeasti.

      Juuri tuo ongelma ehkä tulisi - kokoajan pitää leikata ja siistiä, että sivut näyttää hyviltä... mutta ehkä sen lyhyen ajon raaskisi aina maksaakin, kun tämän tukan kanssa värjäys ja leikkaus on kuitenkin kallista.

      Poista
  2. hiukset on uusiutuva luonnonvara, joten ei kun vaan kokeilemaan! kyllä mun mielestä tuollaset vois hyvinkin sopia sulle, korostaisi kauniita kasvojasi vielä enempi! sopivan naiselliset ja silti sellaiset "rouheat".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin minäkin ajattelen tällä hetkellä hiuksista, koska ne eivät ole minkäänmalliset eivätkä vaivalla kasvatetun pitkät - vaan mitäänsanomattomat ja tylsät. En halua kovin maskuulinista lookkia, mutta rouheus olisi niin jees vuosien lötkötukan jälkeen :)

      Poista
  3. Oispa aika rouhea sulle, en osaa kuvitella koska en oo alan osaaja mut onneks sulla on osaava vakkarikampaaja! Tosin muillamailla pääsee helpommalla kun on pitkä tukka, jota ei oo pakko laittaa. Lyhyt tukka on vaivallloisempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kampaaja kyllä osais, mutta riittääkö oma (ja herran) uskallus :) En oo kyllä ikinä katunut radikaaleja hiusmuutoksia, ne aina sopivasti piristää ja tekee vanhoista vaatteistakin paljon freshimmät.

      Tätä ongelmaa mietin paljon: ehkä tropiikkiin edessä roikkuvaa töyhtötukkaa ei kannata ottaa + se pitäisi leikata ainakin sivuilta ehkä 1kk välein... Mutta yyh, ei se luihu pitkä liimalettikään tuolla helteessä houkuta. Suurin huolenaiheeni taitaa kuitenkin olla se, että näyttäisin liian pojalta (tai että tukka on liian samanlainen kuin Jonilla :D).

      Poista

Kommentit ovat tervetulleita <3