maalaisromanttiset häät

Jälleen yksi kaunis hääpäivä saatu viettää tunnelmoiden, herkistyen ja herkutellen. Jopa yksi ekstempore-lauluesitys heitetty ja todettu että ei tarvitse toiste heitellä :D

Käsitöitä ja yksityiskohtia arvostavana tyyppinä kiinnitän juhlissa askarteluihin, kukkiin ja koristeluihin aina (luvattoman) paljon huomioita. Hääteema oli selkeästi pitsinen ja maalaisromanttinen, todella kauniita yksityiskohtia ja kokonaisuuksia. Hääpaikkana toimi vanha uittotupa, joka rantoineen ja rustiikkisine puitteineen sopii maalaisromanttikkafiilikseen täydellisesti. Tälläkin kertaa koristelut ja teema oli aivan hääparin näköinen :)

Sain vihdoin vaihtaa hetkeksi korallimekon johonkin muuhun, nimittäin poimin alennusmyynneistä 10 eurolla vähän erilaisen juhlatamineen. Pienen kavennuksen jälkeen musta mekko istui paremmin, mutta hieman avoinaiselta se kieltämättä selän aukon ja pituuden (tai siis lyhyyden) takia tuntui. Kuorrutin mekon sinivalkoraidallisella jakulla ja olin kokonaisuuteen tyytyväinen. Herra mätsäsi rusetin mekkooni ja minä mätsäsin kynnet herran taskuliinaan.

Otsahiukset karkuteillä.

Kokeilin myös ensimmäistä kertaa sivunutturaa hiusvalkin avulla ja ihan mukavasti se parin klipsijatkeen kanssa asettui. Halusin asustaa kaulakorun sijaan mieluummin näyttävillä korvakoruilla ja BikBokista löytyikin tarpeeksi näyttävät ja blingit yksinkertaisen asun säväyttäjät.

Kuvailin useamman tovin kauniissa rannassa muita häävieraita, mutta tietenkin ne omat asukuvat jäävät aina pikaisesti räppäistyihin "onkonytpakkokuvata-enosaa-enjaksa"-sötöksiin. Hovikuvaaja palkataan...

On aivan pakko mainita myös juhlien mielettömästä ruokatarjoiluista. Tarjolla oli runsas karkkibuffet (ja kunnon salmiakkeja ♥), sekä yöpalaksi McDonalds'in juustohamppareita ja skaala erilaisia subeja. Voisin kuvitella, että erityisesti pitkämatkalaiset ja aamupalattomat (kuten allekirjoittanut) arvostavat sellaista elettä, vaikka itse juhlaruokakin oli vertaansa vailla.

Mustachhio kuittaa.

PS. Kartoitus blogien seuraamisesta Facebookin kautta jatkuu. Sivupalkista löytyy pikakysely :)

something blue

Olemme olleet onnekkaita ja saaneet yhteensä kuusi kutsua häihin tälle kesälle. Olen saanut harjoitella juhlalaittautumista useampana viikonloppuna peräkkäin ja saan vielä yrittää laittaa itseni kuosiin kaksien hääjuhlien verran. Ajattelin kokeilla etukäteen jotain erilaista juhlameikkiä (yhden ja saman mekon kanssa alkaa sama naama tympiä) ja päädyin villisti sähkönsinisiin rajauksiin ja turkoosiin luomiväriin. Myös muun meikin pidin pastellisen raikkaana poskia ja huulia myöten.

Ehkä tämä ei omaan tyyliini täysin istu, vähän liian karkkimainen :) Kuvissa meikki toimii kuitenkin kivasti.

Käytetyt tuotteet:

• Meikkivoide: IsaDora High Performance All-Day Foundation - 00 Diamond Beige
• Peitevoide: Viva La Diva Concealer 3 in 1 
• Puuteri: We Care Icon Natural Wear Face Powder - Natural Nude
• Kulmageeli: Lumene Blueberry Eyebrow Fixing Gel (väritön)
• Kulmaväri: Make Up Store - Tri Brow Color
• Luomivärit ja poskipuna: Coastal Scents 88 Ultra Shimmer palette
• Eyeliner: We Care Icon Magnetic Eyes Perfect Line Liquid Eyeliner - 4 Perfect Turquoise 
• Ripsiväri: Rimmel Sexy Curves  - 001 Black
• Huulikiilto: Lumene Natural Code Smile Booster - 3 Soft Papaya 
• Huulipuna: MSCHIC by Seppälä - 07 Flaming Fuchsia

Loppuun vielä mallikansioni uusimmat tulokkaat. Varoitus: todellinen hurmuri päässyt valloilleen.

Huvittaa kun tuo tukka töhöttää joka kuvassa eri tavalla... pitää vissiin kartuttaa pinnivarastoa ennen seuraavia juhlia. Näihin ylivalottuneisiin tunnelmiin. 

Oletteko te päässeet kesähäitä juhlistamaan? 

ps. Kuten huomata saattaa, yläosan mainosbanneri on heittänyt itsensä bannerini alapuolelle... 

pätevä päällyslakka

Eräs pian loppuunkäytetty päällyslakka ansaitsee mielestäni erityishuomiota blogin puolella. Kyseessä on mustassa pullossaan viihtyvä Sally Hansen - Diamond Flash Fast Dry Top Coat. Päällyslakat saimme goodie bageissa paikallisten kynsiharrastajien toisessa tapaamisessa kevään lopulla merkin maahantuojan Bernerin lahjoittamina.

En ole tietääkseni koskaan kuluttanut loppuun yhtään pikakuivuvaa päällyslakkaa. Se johtuu ihan vain siitä, että en ehdi nähdä pullon pohjaa, sillä nopeasti kynnellä kuivuvat lakat myös paksuuntuvat tehokkaasti massan vähetessä. Paksuuntuneiden lakkojen jämät päätyvätkin usein roskiin, mikäli ei omista thinneriä eli lakan ohentajaa. (Oma kynsiharrastuneisuuteni ei ole vielä äitynyt niin prolle levelille.)

Jotain negatiivisia paksuuntumiskommentteja olen tosin Facebookin kynsikoristeryhmässä tästäkin päällyslakasta lukenut, mutta oma Diamond Flashini alkaa olla niin finito (olé!), että kovin paksuksi köntiksi lakka tuskin enää ehtii kasaantua.

Saattaa hyvinkin olla, että Diamond Flash on paras pikakuivattava päällyslakka, jota olen tähän mennessä kynsiini sutinut. Olen ollut tyytyväinen kuivumisnopeuteen, siveltimeen ja lakan kestävyyteen (=suurimmat kompastuskivet). Luvataanpa lakan myös vahvistavan ja estävän chippailua kera mikro-timanttien, platinan ja alumiinin (liekö tämä sitten se pullossa mainostettu Diamond Strength ®). Lakka ei myöskään sotke alla olevaa mania tai koristeluja, sillä ehdolla että toimitaan ohjeiden mukaan (tosin en ole leimailujen päälle kokeillut).

Tämä päällyslakka levitetään noin 2 minuutin kuluttua lakkauksen taiteluista ja se lupaa olla kosketuskuiva 60 sekunnissa. Ihan perunoita kuorimaan ei kannata vielä minuutissa alkaa ryhtyä, mutta aika pian lakka kuitenkin kestää pientä tohelointiakin. Oma hermoiluni lakkojen selviytymisestä kuivumisen yli on ainakin puolittunut! Tämä lienee myös ensimmäinen sponsorituote, josta aion heti sen loputtua hankkia uuden kappaleen. Osin toki siksi, että päällyslakkaa tarvitsee melkein jokaiseen lakkaukseen ja tämä nyt vain osoittautui mainioksi.

Esim. tässä on käytetty Diamond Flashia.
Essien lakka saatu samaisesta kynsimiitistä.

Olen iloinen tästä tuotteesta, sillä monien hehkuttama Seche Viten päällyslakka on kyllä tehokas kuivattaja, mutta myös tehokas lakkojen kutistaja. Sechen levittämiseen on olemassa omat mystiikkansa, mutta minun manikyyrini vain poikkeuksetta kutistuvat (eli pakenevat kärjistä) muutaman tunnin kuluessa Sechen levittämisestä.

Nyt kiinnostaisikin tietää, 

mitkä ovat teidän pikakuivattavia päällyslakkasuosikkeja?ps. sivupalkissa pikkuinen kysely liittyen blogien FB-sivuihin

Lumenen huulisorbetti Marjojen hehku

Hain keväällä Lumenen kampanjaan Indiedays Inspirationin kautta, mutta en tullut valituksi. Lumene palkitsi kuitenkin kaikki hakeneet kesäisellä meikkisetillä, jonka mukana sain kaksin kappalein Lumene Raspberry Miracle Lip Sorbetia eli Vadelma Ihme Huuli Sorbettia. Tai kivemmin huulikiiltokynää :)

Korkkasin aiemmin hempeän sävyn 13 Kukkaketo ja vaalea shimmerinen hohto huulille tuntui ihan kivalta, mutta jotenkaan tuote ei säväyttänyt. Kunnes eilen kuorin kääreistään myös toisen huulisorbetin sävyssä 15 Marjojen hehku ja badabim badabum! Ihana!

Väsähtänyt sunnuntailookki muuttaa muotoaan marjahuulilla.

Tykästyin tämän marjanpunaisen sävyn pigmenttiin ja vahamaiseen koostumukseen. Kyseessä vaikuttaisi tosin olevan enemmänkin huulipuna kuin kiilto, vaikka koostumus on läpinäkyvämpi kuin useissa punissa.

Kynällä on kätevä levittää tuotetta ja mietinkin, miksi huulipunia ei muutenkin voisi pakata erimallisiin ratkaisuihin. Ohuempi kärki mahdollistaa tarkemman levittämisen ilman rajauskynää ja jotenkin tämä on jykevämpi kuin pyörivät punat. Tällaisia mattana kiitos ja syksyn sävyissä, kiitos!

 Tällä viimeisellä kuvalla jos ei myynti lähde nousuun... ai ei.

Joko olette tutustuneet markkinoilla pyöriviin huulikyniin? Onko suosikkeja?

kynsiä viuhkasiveltimellä

Varoitus: Kuvaraskas postaus! Ilman kummempia fanfaareja, ajattelin julkaista muutamia lakkauksia, joissa olen viuhkasivellintä eli fan brushia käyttänyt.

Pystyraidat

Yksillä...

...tai kaksilla raidoilla.

 

Käytetyt lakat

• Pohjalla: Color Club - Electro Candy (saatu kynsiharrastajien miitissä lahjapussista)
• Glitterraidat: Zoya - Aurora (saatu kynsiharrastajien miitissä lahjapussista)
• Vaaleat raidat: OPI - Pink Friday

Vesiväri-smudge

Tai vähemmän smudge.

 Käytetyt lakat

• Pohjalla: China Glaze - Keep Calm, Paint On (saatu kynsiharrastajien miitissä lahjapussista)
• Vihreät raidat: Kiko - 343 
• Siniset raidat: Kiko - 336 
• Vaaleanvirheät raidat: OPI - Did it on 'em
• Päällyslakka: Seche Vite Dry Fast Top Coat

Liukuväri

Tai sen yritys.

Itse liukuväri sinänsä onnistui hyvin, koska rajapintaa kahden eri tekstuurisen lakan välillä tuskin huomaa, mutta lakat kuvissa onnistuivat sulautumaan toisiinsa niin, että liukuväriefekti hieman häviää. Noh, teoriassa kuitenkin toimii.

Käytetyt lakat

• Pohjalla: Color Club - Sparkle And Soar 
• Päällä: Color Club - Spellbound

Viuhkatipit

Käytetyt lakat

• Aniliini: Michelle Nail Color - B56 
• Violetti: Color Club - Ms. Socialite

Ja itse työkaluhan näyttää tältä. Viuhkasivellin tulee useiden kynsikoristelusivellinsettien mukana. Minulla se on jäänyt vähemmälle käytölle, mutta ihan toimivaksi vekottimeksi osoittautui. Itse työn jäljestä voidaan toki olla montaa mieltä, mutta kokeilun riemuhan tässä on tärkeintä :P

valokuvien voima

Vuonna 2002 kun täytin 15 vuotta sain ensimmäisen (harvinaisen huonon) digitaalisen kameran ja ajattelin, että tämä on se tapa, jolla minä ilmaisen itseäni. Pianpa harrastelijakuvaajat, bloggaajat ja digijärkkärit yleistyvät räjähdysmäisesti ja kuvaaminen ei tuntunut enää persoonalliselta. Opinnoissani käydyt valokuvauskurssit toivat kuvauksesta lähinnä tekniset vaikeudet esiin; jos et oppinut, sait kehnommat pisteet. Toisaalta taas yritettiin kaivaa taiteilijoista vapaata ilmaisua ja tulkintaa erilaisten tehtävien muodossa. Sittenkin tuntui, että teknisesti hienommat kuvat saivat paremmat arvostelut. Ehkäpä olin turhan innokas ja yritin kuvata kaikkea mahdollista, mikä minua liikutti. Silloin, kun ensimmäinen järkkäri kädessä oli pakko onnistua, manuaalilla tietenkin ja ilman kuvankäsittelyä, tehtävät tuntuivat mahdottomilta.

Photo: Emily Soto

Sittemmin valokuvaus on ollut intensiivisesti läsnä elämässäni. Valokuvat olivat pitkään minulle kuin muistojen korvikkeita. Joka paikassa ja tilaisuudessa oli pakko kuvata, muuten "it did not happen". Haalin digikuviani aarteina ja oli vaivan takana joskus karsia kymmenien tuhansien kuvien joukosta jotain poistamisen arvoista. Sitten elämässäni tapahtui käännekohta ja yhtäkkiä valokuvat muistuttivat vain ikävistä asioista, sellaisesta minusta, jota en halunnut muistella. Tapahtumia, joita toivoin, ettei olisi tapahtunut. Henkilöitä, joihin minun ei olisi kannattanut tukeutua. Kaikki kun piti kuvata. Poistin yli 50 000 valokuvaa. Heitin menneisyydelle hyvästit. Hämmentävää miten muotoonsa järjestäytyneet bitit voivat ahdistaa ja niiden hävittyä tuntua niin kevyeltä.

Photo: Emily Soto

Naimisiin mentyäni perhe-elämä ja sitä ympäröivät tapahtumat ovat muotoutuneet tärkeäksi ja turvalliseksi kuvauskohteeksi - tämä ei muutu, tässä on hyvä. Häämatkan halpa löydös Canon 1100D aiheutti vielä innokkaampaa suhtautumista kuvaukseen. Myös useampi vuosi sitten alkanut bloggaus on toki antanut syyn tarttua kameraan ja kuvata itselle kivoja ja visuaalisesti kiinnostavia asioita. Ne voivat olla uusi mekko, kynsikoristelut tai tienvierustan yksinäinen pioni.

Photo: Emily Soto

Valokuvaus - niin ihana, mutta kuitenkin ärsyttävä harrastus. Kehittyminen. Kokoajan voi oppia uutta, mutta raja on tullut vastaan tekniikassa. Saako tästä halpisjärkästä enempää irti ja minkälaisilla välineillä? Minulla on myös jatkuva luomisen tarve, voimakkaita visioita, mutta tiedostan, että en esimerkiksi itse sovi malliksi moneenkaan konseptiin ja on alkanut tuntua, etten oikeastaan viihdy enää kuvattavana. Pitäisi siis kuvata muita. Kuvaukset noin ylipäätään ovat aina hauskoja ja mieleenjääviä, mutta jotenkin haluaisin olla luomassa lopputulosta toisaalta käsin. Ja sitten taas jossain välissä vetäistä sen prinsessamekon päälle ja mennä pomppimaan rapakkoon - se on terapeuttista.

Tällä hetkellä haluaisin oppia kuvaamaan paremmin ja paremmilla laitteilla. Haluaisin tuottaa itseninäköisiä valokuvia. Haluaisin Miina Savolaisen tapaan näyttää särkyneen ympärillä kauniin maailman. Miljööt olisivat tietenkin rakkaasta luonnosta, mutta elementtinä vesi erityisesti kiinnostaa. Olisi huikeaa päästä osaksi jotain vedenalaista settiä (omat rajat vedessä haluaisin myös testata mallina).

Photo: Ilse Moore

Alunperin lähdin tätä postausta kokoamaan lähinnä halutessani jakaa ihailemieni kuvien kauneutta ja tunnelmaa. Tiedän, että se vaatisi vuosien kovaa työtä ja paljon rahaa, mutta tällaisia kuvia minä haluaisin ottaa. Satumaailma kohtaa todellisuuden.

Photo: ElinaKalis

Photo: YaraKlaproos

Photo: KefkasJudgement

Photo: Staceythestrange

Sellainen jäätävä stoori tähän väliin...
Millaisista kuvista te haaveilette? Haluaisitko olla kuvattavana vai kuvaajana?

ilorokkievakko

Kerran vuodessa kotikaupunkini valtaa sekamelska, väenpaljous, musiikki ja biletys. Ilosaarirock. Olen viettänyt rokkia monissa merkeissä 14-vuotiaasta lähtien, viimeisimmät kerrat lähinnä töissä (koulun syytä). Viimeinen festereille osallistuminen tapahtui vuonna 2010, jolloin olin niin ikään talkootöissä totutusti ilmainen lippu palkkiona. Näin parit tutut, kiersin alueen kerran läpi, ahdistuin ihmisten käytöksestä, liukenin paikalta ja ilta päätyi ensitreffeihin nykyisen aviomieheni kanssa. Ei paha.

2010 ja samat housut vielä käytössä

Sittemmin Linnunlahden alue on ollut lähinnä oivaa lenkkimaastoa, eikä Itä-Suomen big bang jaksa kiinnostaa. En jaksa pomppia ja saada paikkoja verille yleisössä kahlatessa, enkä toisaalta tiedä sellaista musiikkia, joka aiheuttaisi jotain valtavia kiksejä. En halua päihtyä, enkä tahdo idoloida tai palvoa artisteja. Ainoa, miten olen kolmen vuoden aikana Ilosaarirockiin liittynyt on seurakuntien yhteistyössä järjestämän Ilosaarirock-aktion grafiikka.

Tänä vuonna perinteinen varhaisnuorisoleiri ei mene rokin kanssa päällekäin, joten pakenen perheen naisväen kanssa mökille rentoutumaan, saunomaan, uimaan ja syömään. Mulla on "vanhemmiten" tullut erityisen lämmin suhde luontoon ja mökkimaisemiin. Rakastan kaikkea kalastamisesta naku-uintiin ja mustikanpoiminnasta nuotion loimuun. Mökillehän voi nyt mennä muulloinkin, mutta kotikapungin ruuhkautuminen antaa erityisen hyvän syyn.

Nauttikaahan festareistanne turvallisesti! Minä nautin laineiden liplatuksesta.

Ja jos hengelliset keskustelut (siis muustakin kuin Päivi Räsäsestä) kiinnostaa, niin tuohon Tiedepuiston paikkeilla päivystävään Ilosaarirock-aktioporukkaan kannattaa ottaa kontaktia.