tyttöjen reissu Roomaan 05/2013

Nyt on kyllä true Maija Myöhäinen asialla, en nimittäin ole muistanut raportoida viime kevään Rooman matkastani, josta intoilin blogissakin vähän. Jaksoin tapojeni vastaisesti roudata järkkäriä pikkulaukussani ympäri Rooman katuja ja kuvasaalista tuli mukavasti. Oli toukokuun alku. Tulolämpötila Roomassa ~30 astetta. Tuntuu utopistiselta, että Italiassa me tosiaan olimme, aivan kahdestaan ystäväni kanssa. Ja kaupungissa, jossa eksyminen väärälle sivukujalle voi käydä kalliiksi. Aina sitä vain selviää, vaikka ilman ongelmia en meidänkään seikkailumme sujunut.

Kamalin tilanne koettiin hotellin tiskillä. Olimme varanneet huoneen hotellin (Hotel Philia Rome) sivuilta luottokortin numeroilla. Varaustilanne ei vaikuttanut mitenkään epäilyttävältä, koska samoja hintoja löytyi monesta varauspalvelusta ja hotellista luimme enimmäkseen positiviista palautetta. Ojennettuani varausliparin ränsistyneen respan kiharapäiselle kärttyisälle italiaanolle, jäi hän hiljaisena lukemaan lappua ja pudistelemaan päätään. Vilkaisimme ystäväni kanssa toisiamme ja aavistimme pahaa. Nuori mies kutsui hotellin omistajan, todennäköisesti isänsä tai setänsä tiskille ja he yhteistuumin kulmat kurtussa totesivat, että meillä ei ole varausta. Panikoin heti, että noniin nyt on luottokortilta menneet rahat ja nyt ne pissittää meitä jajaja ollaan keskellä Roomaa vilkkaana tursitiaikana, eikä meillä ole huonetta ja kohta tyypit varmaan ryöstää meidät jne.
 
Kävi ilmi, että olimme varanneet huoneen ns. peilisivulta, eikä missään nimessä heidän omilta sivuiltaan. Eniten ärsytti, ettei missään heidän omissa varaussysteemeissään mainittu tai varoiteltu huijaussivuista ja ilmiselvästi hekin tiesivät sivuston olemassaolon ja olivat ihan fine sen kanssa, että turistit joutuvat huijatuiksi. Kukaan ei koskaan pyydellyt myöskään anteeksi. Laatutietoinen asiakaspalveluun tottunut suomalainen närkästyy vähän tässä vaiheessa. Heillä kuitenkin sattui olemaan juuri varaamamme kaltainen huone vapaana, joka ystävällisesti sitten saatiin käyttöömme samaan hintaan kuin varasimmekin.

Seuraava epäilys tulvahti mieleemme maksuvaiheessa; rahat haluttiin etukäteen, kortit eivät toimineet heidän päättellään ja käteiskuititkin olivat "loppuneet". Sydänalassa muljahti. Nyt joku todella yrittää huijata. Älysimme vaatia, että maksamme käteisellä vasta sitten kun kuittipaperia tulee lisää. Saimme huoneen, joka haisi yökkäyksiin asti joltain siivoushajusteelta, yleinen kunto retuperällä ja jonka kylppäri oli yltä päältä homeessa. Pistorasiat eivät oikein toimineet, eikä mikään mukaan. Olimme Joensuu-Helsinki-Rooma-matkasta niin väsyneitä ja matka-aikaa oli niin vähän, että päätimme ottaa haisevan huoneen.

Tästä eteenpäin asiat sujuivatkin paremmin ja otimme kommellukset seikkailumielellä. Pieni koti-ikävä karisi nopeasti ja pääsimme Rooman makuun :)

Suunnitelmamme oli yksinkertaisuudessaan nauttia siitä, mitä kaupunki antoi ja meidän tapauksessamme se tarkoitti silmänruokaa ja ruokaa :) Mieleenjäävimpinä koin perus-turistikohteet Colosseum, Espanjalaiset portaat, Trevin suihkulähde, Pietarin kirkko Vatikaanissa ja ihanat Porte Portesen markkinat.

Colosseum oli odotuksien mukaan iso ja kivinen. Siinä se kökötti keskellä urbaania elämää. Muutama miljoona kuvaa tuli otettua, mutta emme käyneet sisällä. Pohdimme tovin minkälaisiin historian tapahtumiin Colosseum liittyy. Ottaen huomioon kuinka nuori Suomi esimerkiksi on, on aina jotenkin jännää käydä paikoissa, joissa on ollut siviilisaatioita tuhansia vuosia sitten. Colosseuminkin rakennettiin vain tovi Kristuksen jälkeen ja kuinka monta aikakautta ja tapahtumaa se onkaan saanut kokea. Ei ihme, että hökötys on ikuisen kaupungin symboli.

"Jos Roomassa vieraileva heittää kolikon Trevin suihkulähteeseen, hän palaa kaupunkiin takaisin." Sananlaskun mukaan en ole palaamassa Roomaan. 1700-luvulla pykätty Trevin suihkulähde oli oikeastaan vain kaunista katseltavaa. Ja täynnä turisteja.

Piazza di Spagna oli erityisen kaunis ja romanttinen alue (ja suosikkimme kaikista aukioista). Aukiolta ylemmille kaduille nousevat pinkein kukin ja puskin vuoratut Espanjalaiset portaat, jonne porukka kookontuu ihan vain kohtaamaan toisiaan (ja turistit ihmettelemään). Tämäkin funktioton, mutta kaunis nähtävyys on kotoisin 1700-luvulta. Wikipediasta löytyy kuva portaista vuodelta 1908.

Pietarin kirkko. 400 vuotta vanha 23 000 m² pytinki hervottomalla "etupihalla". Mielettömiä yksityiskohtia, jätti-isoja patsaita, suuria mosaiikkiseiniä, loputtoman korkea kupolikatto, kapeat kierreportaat ja ilmava näkymä Rooman ylle. Itse Michelangelon freskoja ja veistoksia saa ihailla kirkossa muiden historiallisten taideteosten ohessa. Nimensä kirkko sai arvatenkin Jeesuksen opetuslapsesta, eli Pietarista, joka katolilaisen perimätiedon mukaan ristinnaulittiin Pietarin aukiolla. Katolilainen kirkko pitää Pietaria ensimmäisenä paavina.


Kirkkoon pääsy oli maksutonta, mutta katon kupolille pääsymaksu taisi olla kympin luokkaa. Jonotimme ensin kolme tuntia seisten ja raahauduimme miljoona kapeakäytäväistä porrasta katolle, jossa sitten vielä satoi kaatamalla :D mutta näköala kieltämättä miellytti. Kuvassa näkyy tuo kiemurteleva jono, josta aloitimme.

Ja samalla tuli uusi valtio listalle: Vatikaani. Pieni ja pippurinen paavin kotikylä ei eronnut ulkoisesti muusta Roomasta.

Porte Portesen markkinoille matka oli hivenen monimutkainen, mutta pääsimme perille ystävällisen vanhemman italialaisherran avulla. Kojuja riitti ja samat euron ja parin paidanrytkyt tulivat vastaan monella kohdalla. Jo totuttuun tapaan myyjät houkuttelivat kilpaa "bella"-huudahduksillaan niin meitä kuin muita ohikulkijoita. Lipevä flirtti oli monella nuorella hallussa (ihan muuallakin kuin markkinoilla) ja muutenkin turhan röyhkeästi kielenkannat irtosivat ja joskus myös käpälät harhailivat metrossa. Jotain yleistä turistiantipatiaa tai käytöstapojen puutetta oli havaittavissa "hocker"- ja "fuck you" -kommenttien muodossa.

Joitain aarteita markkinat kuitenkin tarjosivat; jotkut kojuista olivat erikoistuneet vintage-tavaroihin, erityisesti laukkuihin. Silmät kiiluen ostin itselleni kaksi vanhaa nahkaista käsilaukkua, tietenkin sopivasti tinkien. Toisessa laukussa on vieläkin voimakas ominaishaju, liekö nahan vai jonkun homeen ansiota :D Hintaa laukuille jäi muistaakseni 10€ ja 15€. Ihana ajatus, että ne ovat saattaneet olla jonkun roomalaisen rouvan joskus... Ostin myös kolmen euron ballerinat ja joitain rihkamakoruja.

Gelatoja kaikissa mauissa mitä kuvitella saattaa! Minun tuutistani löytyy kookosta ja jugurttia. 

 

Muulla shoppailulla ei ollut niin väliä, kunhan pääsin Kikon liikkeeseen koluamaan. Harmi vain, että liikkeet olivat niin täynnä, että tuotteiden tutkiminen oli vähän epämukavaa. Kikosta kotiutin muutaman värikkään lakan itselle ja muutaman tuliaiseksi. Myös kirkkaanpunainen huultenrajauskynä löysi tiensä ostoskoriini.

Mangosta bongattu valkoinen mekko, jonka kaveriksi heitin viilenevään iltaan tekonahkiksen. 

Harmiksemme emme saaneet ketään Roomassa asuvaa oppaaksemme. Pelkkä turistireisaaminen ei anna todellista ja kattavaa kuvaa kohteesta ja helposti monet hyvät asiat jää kokematta.

Ihaninta näissä reissuissa on aina kuitenkin rakkaan ystävän kanssa matkaaminen. Kiinnostuksen kohteet, budjetti, ruoka- ja shoppailuintressit, visuaaliset nautinnot ja jopa voimavarat sekä laittautumisaika ovat samankaltaiset :D Tuon neidin kanssa ollaan koettu ilojen ja surujen kirjoa yhdessä alakoulusta saakka ♥

 

Koosteena fiilinkini ikuisesta kaupungista:

 Rooman ihanuudet:

- Kaunis arkkitehtuuri

- Historian havina

- Ilmasto, kasvillisuus

- Ruokakulttuuri

- Shoppailumahdollisuudet

- Helpot metroreitit
 - Jäätelö
 - Markkinat

- Kahvi

Rooman epämukavuudet:

- Röyhkeät ihmiset

- Varkaat/huijarit

- Ränsistyneet/homeiset rakennukset ja hotellit
(noh, halvalla ei voi saada hyvää)

- Turistirysä

Nyt olisi tosi kiva kuulla teidän kokemuksia Roomasta.
Oliko unelmien reissu vai saitko kokea epävarmuuden hetkiä hotellin tiskillä tai hämärtyneellä kadulla?
Saa toki muutakin kommenttia heittää! Houkutteleeko ikuinen kaupunki? :)

IsaDora Gel Eyeliner waterproof

IsaDoran syysmeikkikokoelmaan kuuluu Color Chock -huulilakkojen lisäksi uutuustuote: Gel Eyeliner waterproof -rajausväri. Nimensä mukaisesti tuotteessa ei ole nestemäinen, vaan geelimäinen koostumus. Rajausväri on pakattu mustepulloa muistuttavaan muotoon ja sivellin löytyy avattavan varren sisältä.

Värivaihtoehtoja on neljän sävyn verran: Black 01 (valikoimaan jäävä sävy), Dark Brown 02 (valikoimaan jäävä sävy), Aubergine 05 (kausisävy) ja Midnight Navy 07 (kausisävy). Sain kokeiltavaksi sekä luumuisan kausisävy Auberginen, että jokatytön vakkarisävyn mustan.

koko 3g | suositushinta 18,60€

Olin yllättynyt kuinka smoothisti väri liukuu luomelle. Hieman pintaa syvemmältä värillä saa kertavedolla  voimakaspigmenttisen rajauksen. Väri ei sotke, eikä se levahda ympäri nassua kun aivastaa kesken meikkauksen. Saatan nuhruta vaikka koko työpäivän käsi poskella, välillä silmiä hieraisten ja töhöttyen ja  rajaukset eivät valahda silmänalusille. Tuote todella kestää luomella meikinpesuun asti. Plussana vielä se, että vaikka kyseessä on vedenpitävä rajaus (=ei sotke luomivakoa), niin se myös lähtee normaalilla silmämeikkiputsarilla.

Kestävyyden lisäksi yksinkertainen ominaisuus teki IsaDora Gel Eyelinerista käytetyimmän rajaukseni: Sävy nimeltä Aubergine 05. Mielestäni violetti imartelee ruskea- ja vihräsilmäisiä ja tämä sävy tuntui silmilleni aivan nappivalinnalta. Aubergine ei ole kovan musta, eikä kiian kirkas sähköinen violetti tai taas liian haalea lila. Se on hyvin tumma, mutta selkeästi luumuun taittava. Kukaan ei ole huomannut, että olen käyttänyt eri väristä rajausta, mutta jos joku kommentoi silmiä erityisen kauniiksi heti ensimmäisenä testipäivänä, on värissä ainakin minun mittapuullani jotain spesiaalia.

Musta Black 01 on aavistuksen voimakaspigmenttisempi ja kosteampi koostumukseltaan kuin violetti.

En silti hylkää täysin nestemäisiä rajauksia. Vaikka geelillä saa sharppiakin jälkeä, on lopputuloksessa hivenen smokeymainen fiilis. IsaDora itseasiassa vinkkaa, että Gel Eyelinereilla saa näyttävän smokeyn kun rajausta pehmentää.

Millaista koostumusta teidän eye linerit ovat?
Entä sävyt, onko musta ainoa oikea?

Tervetuloa blogin Facebook-sivulle!

Pikainen päivitys tähän väliin ennenkuin kyyti lapsi- ja varhaisnuorisotyön koulutukseen starttaa! Olen ottanut uutuksia poksahtelevalla some-kentällä askeleen kohti tuntematonta ja perustanut blogille omat Facebook-sivut. No ei se FB ehkä niin tuntematon mesta ole :P Olet oikein lämpimästi tervetullut seurailemaan päivityksiä myös sitä kautta!

Katjamarian Facebook-sivu

https://www.facebook.com/katjamariablogi

IsaDora Color Chock glossy lip stain - 5 sävyä

IsaDora lähetti syksyn meikkejä kokeiltavaksi ja ensimmäisenä kuvaussessioon pääsivät Color Chock Glossy Lip Stain -huulimeikit. Color Chock lip stainit ovat huulilakkatyyppisiä, pitkään kestäviä, voimakaspigmenttisiä mahtailevan kiillon antavia huulimeikkejä.

Huulikiiltouubi pitää sisällään 4ml tavaraa ja niitä saa viidessä eri sävyssä: 48 Chic Coral, 50 Diva Pink, 52 Foxy Fuchsia, 54 Cabaret Red ja 56 Vintage Wine. Suositushinta 13,90€

Pidemmittä puheitta, tässä osviittaa miltä värit näyttävät allekirjoittaneen huulilla. Pahoittelut koko näytön peittävistä lärveistäni/leuoistani etc. Sävymaailmat kuvissa vaihtelevat hitusen, oli melkoinen urakka koetaa saada jokainen väri tallentumaan niin autenttisena kuin mahdollista. Jossain vaiheessa tuntui siltä, että jokainen puna näyttää identtiseltä, mutta näin jälkikäteen katsottuna kyllä jotain vivahteita on havaittavissa :)

Haha tää on kyllä ihan överivärikäsitelty. Plus en ymmärrä tätä mun stailausyritystä.

Voisin kirjoittaa kilometripostauksen itsensä kuvaamisen vaikeudesta. Puolet otoksista eivät ole tarkkoja, puolessa olen ihan väärässä kohtaa, puolessa on joku maailman urpoin älykkyyden riemuvoitto -ilme päällä ja kun ne 3/500 kuvasta on jotenkinkuten siedettävä, on pakko valita niistä joku ja itkeä kun meni taas puolet päivästä parvekkeella apinoidessa "upean" kuvasaaliin vuoksi.

 Kaikki yhes koos:

No mitäpä tykkäätte? Löytyikö suosikkisävyä?
// Tuotteet on saatu blogiin testattavaksi. En hyödy linkkien klikkailuista.//

my instaweek

Kännykkäkamera on siitä hyvä, että monet kauniit hetket (esim. lenkkipolulta) saa talteen, vaikkei laatu päätä huimaa. Esimerkkinä tuo alin otos kotikaupungistani taipumassa yöhön. Love it! Instakuvat ovatkin oiva aasinsilta (tai suvantosilta, höhö) pieneen lifestyle/kuulumiskatsaukseen, kun en paljoa aina normielämästäni ehdi raportoida.

- Meillä kotona vallitsee keittiöremontti. On vallinnut viimeiset 4 kuukautta. Kohta se loppuu, toivottavasti.
- Olen rempasta huolimatta yrittänyt elää semiterveellisesti, sen minkä nyt voi ilman ruuanlaittovälineitä ja jääkaappia elää. Aloitin hiphoppailun ja nautiskelen lenkkeilystä.
- Olen ollut nyt reilun kuukauden uudessa työpaikassani ja nauttinut kouluttomuuden suorituspaineettomasta ilmapiiristä.
- Olen väsäillyt myös kynsien, kuvien, kuvankäsittelyn ja grafiikan parissa töitä. Kynnet ja kuvailu = a dream job?
- Himoitsen jotain uutta tähän päähän. Tukkaan siis. Viimeisin kampaajakäynti on niinkin pitkän ajan takaa kuin kesäkuulta. Hiukset kasvavat nopeasti.
- Tämä alkaa olla parasta vuodenaikaa. Tunnelmaa, muttei täyspimeys. Raikkaus, muttei jäätä. Värejä. Uusia tuulia.

Ps. IsaDora Sugar Crusheista on näköjään ainakin Ruotsin puolella jo syksysävyjä saatavilla. Asiasta raportoi yksi uusista lemppariblogilöydöistäni, Killer Colours.

viimeinen kesän henkäys + uusi banneri

Nämä otokset ja uuden bannerin valokuvan on räpsäissyt lahjakas Jasmin, joka on Tyttö maailmassa -blogin kirjoittaja. Itse jotenkuten värikäsittelin tänne blogiin päätyvät versiot. Vastavuoroisesti napsin neidosta räpsyjä ja näin kaksi bloggaajaa saadaan tyytyväiseksi. Ei vain ole kovin mieltäylentävää kuvailla 16-vuotiaan kaunokaisen kanssa, kun oma naama on jo parhaat päivänsä nähnyt :D Saimme kuitenkin mielestäni kaunista valoa ja tunnelmaa tallennettua otoksiin ja ilmassa oli vielä lämmin hellä kesän viimeisten säteiden syleily.

Uudistin bannerin lisäksi blogin ulkoasuakin hieman. Nyt postauksen kuvat ovat leveämpiä, samoin kuin tekstialue. Tämä saattaa aiheuttaa kuvien ja tekstin pomppimista vanhemmissa teksteissä, joissa en ole ehtinyt korjata kuvien asettelua.

Tästä on hyvä korkata SYKSY.

sokerikuorrutetut kynnet by IsaDora

Sokerilakka, keijupölylakka, hiekkalakka - mitä näitä nyt on. Karheapintainen tekstuurilakka on kuluttajat saavuttanut muoti-ilmiö siinä missä graffitilakat aikoinaan. Miksi graffitilakat tuntuvat kuin joltain ysäriltä jo? :D

Minulle tarjoutui mieluinen tilaisuus päästä kokeilemaan sokeripinnotteisia syysuutuuksia IsaDoralta. Sain valita testattavaksi suosikkisävyjäni yhdeksän lakkasävyn IsaDora Sugar Crush -kokoelmasta. Minua eniten miellyttivät 130 Pool Crush, 106 Purple Crush, 124 Coral Crush, 128 Ocean Crush ja 126 Sky Crush.

Kokoelmaan kuuluu vielä hopeinen 100 Diamond Crush, pinkki 106 Pink Crush, punainen 122 Love Crush ja turkoosi 110 Turquoise Crush. Koko kokoelman kirjon voi vilkaista IsaDoran sivuilta.

Miltä sokerit näyttävät kynsillä? Seuraavassa hieman osviittaa siitä. Nämä swatchikuvat on kuvailtu kahden viikon aikana hieman erilaisissa valo-olosuhteissa.

 Isa Dora Sugar Crush - 130 Pool Crush

Isa Dora Sugar Crush - 104 Purple Crush

 Isa Dora Sugar Crush - 124 Coral Crush

IsaDora Sugar Crush - 128 Ocean Crush

 

IsaDora Sugar Crush - 126 Sky Crush

Sugar Crushit ovat mutkattomia. Pigmentti on voimakas, pinta sokerisen karhea ja mattainen, glitteri välkehtii. Levittäminen leveällä IsaDoran siveltimellä on jotenkin vielä helpompaa kuin perus-värilakan kanssa. Lakkojen poistamisessa taas on työtä, kuten glittereissä tuppaa olemaan, mutta vaiva kompensoituu kestävyydessä. Ei lähde, vaikka haluaisit :D

Pullossa on tavaraa 6ml ja hinta on 8 euron paikkeilla.

Liuskottuvakyntisenä pidän erityisesti tekstuurilakkojen silottavasta sivuvaikutusesta, sillä kynsien epätasaisuudet häivyttyvät kuorrutteen alle. Jokaisessa saamassani sävyssä on hieman erilainen sävykoostumus. Esimerkiksi Pool Crush on jämptisti tumman sähkönsininen, kun taas Ocean Crushissa vilahtelee sinisen joukossa kultaisen turkoosia kimalletta.

Omaksi suosikikseni valikoitu ihana vaaleansininen Sky Crush, jonka koostumuksesta löytyy isompiakin glitterhippusia. Todellinen jääprinsessalakka!

Pakko myöntää, että olen joskus saattanut muutaman jakson (tasossa 89) pelata koukuttavaa Candy Crush Sagaa, joka vääjämättä pulpahti mieleeni ensi kertaa kun kuulin IsaDora Sugar Crush -kynsilakoista. Pelissä hurmaava miesääni tokaisee "Sugar crush!" kun kentän saa läpi. Tämä ei suinkaan ollut negatiivinen huomio, mutta mietin, onko nimeämistilanteessa hoksattu tätä yhtymää :) Eipähän siinä, Sugar Crush -fani monessa mielessä.

Löytyikö suosikkisävyä?
Miellyyttääkö karhea tekstuuri kynsilakoissa teitä? 

Löytyykö omasta lakkalaatikosta jo sokerilakka poikineen?