31. maaliskuuta 2014

maaliskuun viimeinen


Klo 7:32 herätyskello soi maaliskuun viimeisenä päivänä vuonna 2014. Aurinko on tehnyt ahkeraa herättämistyötä jo parin viikon ajan ennen kännykän kellon helinää. Keitän hyvät aamukahvit, pesen kasvot ja laitan rasvat naamaan. Jokin auringon pölyt paljastamassa ikkunassa vetää puoleensa.

Ihmiset odottavat aina innolla kevättä ja vielä innokkaammin kesää. Minä yritän viettää kevään mahdollisimman matalalla profiililla, en kesäsuunnitelmia kailottaen tai pikkumekkoja kaupoista hamstraten. En usko kesän tuloon niin kauan kunnes orvokit kukkivat omavaraisesti ja takatalvi ei yllätä edes autoilijoita. Kesäkuussakin olen vähän epäluuloinen - kuitenkin on kokoajan oltava joku tuulitakki päällä. En ole kokenut lämmintä juhannusta ikinä. Mikä keskikesä?

Silti salaa sydämessä kaipaan sitä. Itikat, sade, ränsistynyt mökki, kumpparit ja liian kylmä vesi uida. Ne kuuluvat suomalaiseen sielunmaisemaan. Vaikkeivat VisitFinlandin hämäävän kauniit markkinointikuvat Suomen upeudesta ihan jokapäiväiseen ikkunamaisemaan päde, paljon sisäänrakennettua idylliä ja romantiikkaa Suomen kesään liittyy. En tiedä onko romanttisempaa kuin kesäsateen ropina aitan kattoa vasten tai ihan vain kotona laskien salamoita ja seuraten katseella ikkunaa pitkin valuvia sadenoroja. Eikä sitä tarvitse edes jakaa kenenkään kanssa. Sekin kuuluu asiaan, että on aivan liian kylmää aloitaa grillikausi huhtikuussa ja se pitää tehdä pylly jäässä ja nokka valuen. Aivan liian aikaisin laitetaan allstarsit jalkaan ja tekonahkatakki, joka on liian pieni lämmittääkseen yhtään. Oman mielen kesä alkaa aiemmin - ehkä se on puolustuskeino ohikiitävän lämmön, vapauden ja jopa onnellisuuden katkeransuloista realismia vastaan.

Katson mustuneen lumen alta paljastuvan kuivan keltaisen ruohon valtaamaa pihaa ja tajuan, että aika ihan oikeasti menee nopeasti. Stressin pulpahdus käväisee rinnassa ja käännyn pois ikkunasta. Siirrän katseen Clas Ohlson-pahvilaatikkoon, jonka ristin Papuaboksiksi. Sieltä pilkottaa värikkäät puuvilla-t-paidat, joita haalin Gina Tricotista 7,90€ kappale. Ensi kesä on todella erilainen. Ei romanttista sadetta mökin katossa. Ei paniikinomaista auringonottoa, kun se kesän ainoa hellepäivä sattuu kohdalle. Ei jäätymistä grillivarras käpälässä. Ensi kesä on kuuma, tukahduttavan kuuma, vieraassa paikassa, vaarallisten hyttysten ja isojen hämähäkkien ympäröimänä, mahaasekoittavan ruuan kanssa. Ensi kesä antaa varmasti paljon ja on varmasti paljon muuta kuin kammoksuvissa kuvitelmissani, mutta se ohikiitävä hetki kauan odotettua suomalaista kesäonnea jää vuodeksi taas haaveksi. Jännittää vähän, mutta on rauha.

27. maaliskuuta 2014

Clarins Opalescence in action


Sananen tuotteista

Opalescence Face & Blush Powder on kaltaiselleni kalpeakasvolle upea keksintö tähän vuodenaikaan. En ole koskaan tuntenut oloani kotoisaksi shimmerglitter-aurinkopuutereissa, joiden kanssa on kokoajan neuroottinen "näkyykö rajat poskilla.. häivytinkö kunnolla..sotkenko valkoisen paidan.. näyttääkö solariumilta" -fiilis.

Opalescence-kasvopuuteri antaa kevyttä mattapintaista sävyä kasvoille ja paletista löytyy erisävyisiä alueita, joissa puuterisutia pyörittelemällä voi vaikuttaa tummuuden ja persikkaisuuden/ruskean määrään. Ne, jotka hamuavat voimakkaampaa pigmenttiä, tuskin tällaista tarvitsevat, mutta heille, joka vitivalkoisuudessaan jatkuvasti joutuu tyytymään liian tummiin kasvomeikkeihin, tämä toimii kuin unelma. En ole koskaan ennen tähän aikaan vuodesta edes vilkaissut aurinkopuuteriin päin ja vaikkei Opascence virallisesti sellainen olisikaan, ajaa paletti täysin elävöittämisen tarpeet talven valkaisemalla hipiällä.

Cream Blush - 02 Candy levittyy smoothisti vaikka sormilla ja sävynä vaalea persikkaisen pinkki on aivan nappivalinta. Cream Blush tuntuu sormenpäissä kermaiselta, mutta poskilla se muuttuu puuterimaiseksi, silkkisen pehmäksi punaksi. En ymmärrä mitä tuossa sormet-naama-välissä tapahtuu, mutta meikkipussini vakioasukkaaksi hiippaillut kultainen paletti ei petä, niinkuin moni kokeilemani puikkomuotoinen poskupuna, joiden pigmentit pakenevat ihohuokosiin. 

Ombre Minerale Eye Quartet Palette
- 12 Vibrant Light tarjoillaan vaaleanpunaisen, violetin, harmaan ja kimallevalkoisen sävyissä. Olin teini-iässä violetin luomivärin suurkuluttaja, mutta nyt lilat tuntuvat liian kovalta ja kylmältä luomillani. Tähän meikkiin käytin vaaleanpunaista sisänurkkiin ja alaluomelle, sekä violettia alarajauksina ja kevyenä varjostuksena. Valkoista "keijupölyä" töpöttelin sisänurkkiin, joka vähän varisi ympäriinsä. Keijupöly on kuitenkin virkistävä koostumus, eikä glitteriys erityisesti haittaa minua. Harmaa nappi taitaa jäädä minulta käyttämättä, kuten kevätluomivärisetit minulta yleensä - en osaa mieltää niitä värimaailmaani sopiviksi.

Joukon yllättäjä! Pakko myöntää, etten ollut superinnoissani Joli Rouge Brilliant Perfect Shine Sheer - 21 Pink Orchid -huulipunasta, kun hylsyn päästä vilkaisin sävyä. Ajattelin, että samanlainen peruspuna, kuin sen kymmenen muuta "Pink Orchidin" sävyistä pöytälaatikkokaveria.

Alkunihkeydet kaikkosivat, kun huulipuna päätyi huulille: Punan koostumus teki vaikutuksen keveydellä ja kimaltelulla, se liukuu huulille pehmeästi ja tuntuu kostetuttavalta. Mikä parasta - sävy ei ole tuhannesti nähty mitäänsanomattomuus, vaan huulilla jotenkin lämpimään taittava, jopa aavistuksen korallinen ja mielestäni aika kaukana Pink Orchidista :D Hyvä niin! Sheerit huulipunat sopivat niille, jotka eivät kaipaa normihuulipunien intensiivisyyttä ja tarkkoja rajoja, sekä heille, jotka eivät arvosta huulikiillon tahmaisuutta ja nestemäisen kiiltävää pintaa. Joli Rouge on sheer-huulipunista helposti paras kokeilemani.


Löysin monta mahtavaa tuotetta Clarinsin kevätkokoelmasta,
 löytyikö teille jotain kokeiltavan arvoista?

22. maaliskuuta 2014

lauantaikollaasi


1. Mintunhohtava liehuhame on kahden vaiheilla haluaako mukaan PNG:lle - JC (5€)
2. Awkward helmiotos huulipunakuvailun keskeltä
3. Silmästä paljastuva selfieyritys
4. Rohkea, napsahtava yllättäjä, chili toimii

21. maaliskuuta 2014

Clarins Opalescence


Ylellisyyden tunne on väistämätön, kun availee peilikiiltäviä samettipusseihin kätkettyjä Clarinsin meikkipaletteja. Sain tutustua merkkiin vuosi sitten, kun maahantuoja kiittii yhteistyöstä Clarinsin kesämeikeillä. Siitä lähtien olen ollut yksinomaan viehättynyt. Hellät tunteet merkkiä kohtaan syntyvät siitä, että olen vuosia kuluttanut kymmeniä ja satoja purkkeja, tuubeja ja paletteja markettikosmettiikkaa, jotka eivät ole yltäneet samalle tasolle Clarinsin laadun kanssa. Jotkut markettimeikit toimivat moitteetta, mutta Clarinsin meikit tuntuvat toimivan poikkeuksetta pakkausdesignia myöten.

Kevään 2014 Opalescence (Opalesence... Opalescene...Opalese - never mind) kokoelma vahvistaa erinomaisesti saamiani kokemuksia. Kuvassa näkyvistä kuudesta tuotteesta kolme olen ottanut päivittäiseen käyttöön hetipaikalla ja kolmea muuta en ole vielä kokeillut kasvoille :) Aika hyvä saldo minusta.

Ombre Minérale Eye Quartet Palette - 12 Vibrant Light
Joli Rouge Brilliant Perfect Shine Sheer Lipstick - 21 Pink Orchid
Instant Light Radiance Boosting Complexion Base - 01 Rose
Cream Blush - 02 Candy
Gloss Prodige - Coral Tulip
Opalescence Face & Blush Powder 
 

Kokoelmaan voi tutustua Clarins.uk:n (hienoilla) sivuilla.

// Tuotteet on saatu blogiin testattavaksi..// 

17. maaliskuuta 2014

you shine like a million suns


Päivän visuaalinen hömppäkollaasi.

1.) Ihmeitä tapahtuu. Ostin halvat ja hyvät korkokengät. K-Kenkä. (10€!)
2.) Kesästä unelmoin smoothien voimalla.
3.) Muutama tämmöinen Sokoksen taannoisilta alepäiviltä. Halpaa ja kelpoa.
4.) Kukkajuttuja. Nyt voisi taas uskaltaa.  Bik Bok.
5.) Sorbettinen herkku. Huulikiilto täyttä kultaa.
6.) Huh. Flashbäkki vuoteen 2002. Nyt vähän erilaisella leikkauksella. Onneksi. Farkku kuuluu kevääseen. Gina Tricot.

12. maaliskuuta 2014

elämää pidennysten jälkeen

Kumma kyllä, reaktioni teippien poistamisen jälkeen ei ollutkaan melodramaattinen. Se, mitä puolen vuoden teippijakso opetti, on kolmisanainen lause: Arvosta luonnollista kauneuttasi. Olen yksinkertaisesti vuosien vaellusten ja suossa möyryämisen jälkeen todennut, että sellaiset ominaisuudet, jotka minulle on luotu, ovat ne, jotka sopivat minulle parhaiten. Mainostäydellisyyden tavoittelu on turhaa. Vihreänruskeat silmät, kellertävä kalpea iho ja latvoista oheneva harmaanruskea töhöttävä tukka. Se riittää.

Arvostan sitä, että hiukset saa laittaa korkealle ponnarille milloin vain. Hiukset saavat olla mytyssä, saa nukkua hiukset auki ja pestä niitä milloin huvittaa. Saa unohtaa hiuksiin jätettävän hoitoaineen. Ei tarvitse suoristaa, eikä kihartaa. Ei tarvitse pelätä ylikasvaneiden teippien vilkkumista. Hiustuppo ei lähde harjatessa. Ei välillä tarvitse edes harjata. Ja jotenkin tuo lyhyempi, kärsinyt, ohennut tukka sopii kasvoihini. Tuntuu kotoisammalta. Ei ole tarvinnut ajatella kokoajan sitä miten hiukset ovat - se vapauttaa. Rohkaisen.

Mutta jotain hälyyttäviä innostumisen merkkejä johonkin täysin erilaiseen on havaittu. Se voi olla katastrofi tai maailman siistein juttu. En ole koskaan mieltänyt itseäni lyhythiuksiseksi. Mutta viikon ajan on tuntunut siltä, että voisin olla. Sivuilta tummemmat lyhyet, päältä vaaleampi ja kiharainen pöyheä pehko. Olisipa outoa, mutta niin kiehtovaa! Vielä pitää mies käännyttää ajatukselle. Mikä siinä muuten on, että monesti puolisot eivät halua vaimojen leikkaavan hiuksiaan?

kuva1 kuva2 kuva3 kuva4 kuva5

Vai käykö tommoset hiukset vaan Rihannalle :B Kertokaa!

10. maaliskuuta 2014

detalji on kivempi sana



... kuin yksityiskohta.

Arvontapostaukseen yksi ainakin heitti toiveita sisustusesittelyn suuntaan ja muutamia valokuvia kodistamme on jo tovin pölyttynyt kovalevyllä. Kuvailisin kolmiomme sisustusta modernihtavan etnisvaikutteisen lofttkaipuisen kotoisaksi. Nukkamattojen sijaan meillä on persilaishenkisiä mattoja - ei aitoja, koska ne maksaa paljon. Meillä on tumman laminaattilattian lisäksi akaasiapuuta, metallisia pintoja, valkoista, mustaa, valurautaa ja lämminhenkisiä tekstiilejä. Rakennus muodostaa vanhaa aikaa henkivän rungon ikkunapenkkeineen ja vaatekaapin ovineen. Katto on vähän korkeammalla. Tämän kevään energiaväri on keltainen. Jos saatais valita, ostettais kaikki kalusteet Bangkokista.

Nyt ei muuhun kykene, nimittäin kyynelkanavat, räkäkanavat ja kaikki muut naamasta asioita erittävät kanavat ovat auenneet ja joku ilkeä influenssa rääkkää kehoa.

Ja kyllä se arvonnan voittajakin tässä piakkoin selviää!